keskiviikko, 9. toukokuu 2012

Neuvolavisiitti Pikkuveli 10kk

Tänään käytiin morjenstamassa neuvolan tätiä. Ei olis kylläkään ollut pakko, mutta me haluttiin samat punnitustulokset, mitä isoveljelläkin :)

Nimittäin tänä vuonna on poistunut 10kk neuvola kokonaan :O. On aika pitkä väli mun mielestä 8kk --> 12kk! Noh, eipä meillä olisi mitään ongelmaa ollut tuossa välissä, kun ruoka maistuu jne. Mutta jollekin tuo neuvola on vain ainoa kontakti ns. ulkomaailmaan?!

Meillä oli painossa pikkuveli porskuttanut ohi isoveljen painon (samassa iässä) ja pituudessakin ollaan edelleen sentin edellä. Että ei ole tämä meidän pikkuveli ihan niin "pikku" :) Jos käyrissä olisi +3 käyrä, niin pikkuveli olisi siellä, tasaisen varmasti -eli sen puoleen ei ole huolta mistään jättiläisestä.

Ja luonnettakin on alkanut löytyä! Että voi olla hetken päästä Viljo vähän ihmeissään kun veli alkaa tempoa takaisin :)

tiistai, 8. toukokuu 2012

Flunssaa pukkaa

Meillä ollaankin oltu melkein pari kuukautta melko terveitä, nyt valuu molempien nenät. Kauhulla odotan ensi yötä, että nukutaanko vai ei. Onneksi meillä on vielä isi kotosalla pari viikkoa, niin ei sinänsä hätää. On vaan surkeaa kuunnella pienten yskintää ja karmaisevaa rohinaa kun yrittävät nukkua. Varsinkin vanhempi saa yleensä flunssassa ihan karseita yskäkohtauksia. Jos aikuinen sillä tavalla yskisi, ei tosiaankaan olisi ääntä seuraavana päivänä.

Näissä duracel:eissa sen sijaan riittää virtaa, ihan ilman patterin vaihtojakin.

Tänään oli spesiaalipäivä. Isi piti poikia ja tyttö ja äiti kävivät ratsastamassa. AUTS! Voin vaan kuvitella miten gasellin askelin huomenna kiivetään rappusia tai ylipäätään liikutaan. Tosin oli se sen arvoistakin. Naureskelin kylläkin anopille, että ei siihen kyllä enää sellaista paloa ole -kuin joskus nuorempana. Nyt on tosi kiva, kun hevonen odottaa valmiina, eikä harmita yhtään, että tallitytöt ovatkin hepan jo harjanneet, senkun laittaa varusteet niskaan. Sama pois lähtiessä. Kyllä sitä vaan ihminen laiskistuu. Ja tietenkin kun kotona saa koko ajan olla hyysäämässä, niin eihän siitä hevosen hinkkaamisesta enää mitään karmaisevia kiksejä voikaan saada. Siis tällainen jolla on ratsastushalua/taito, muttei enää niin ylimalkaista hoivaviettiä, että sitä ylimääräistä jäisi.

Oiva liikuntamuoto kumminkin ja totesin, että kun kerran tytön vien ratsastusterapiaan, niin miksen käyttäisi sitä aikaa itselleni hyväksi ja kopottele ja ota hikeä pintaan siinä samalla -mukavalla tavalla :) Minä kun en koskaan ole ollut (eikä minusta tule) mikään lenkkeilijä tyyppi. Pakkopullaa se on, väkisin saan itseni uutuuden viehätyksen voimalla liikkeelle ehkä noin 3 kertaa, sitten voittaa sohva! Sellainen mä vaan oon...

Oltiin me tekemässä pihahommiakin, toinen veteli sikeitä, toinen auttoi vähän turhankin innokkaasti. Vähän väliä oli joku hivenen "ei niin lasten" työkalu käytössä "ei niin lapsille" tarkoitettuun kohteeseen -kyllä me kuitenkin selvittiin ja isi sai pirttikaluston tehtyä.1336492214_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1336492098_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1336492025_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

maanantai, 30. huhtikuu 2012

En nuku, kun en oo väsyny! (ihan turhaa siinä yritätte...)

Täällä on tuo nuorempi alkanut näyttää orastavia "minä itse" luonteenpiirteitään. Isoveljelle huutaa erittäin äkäisen ÄHHH, jos isoveikka yrittää viedä jotain minkä hän haluaa. Ei mee kauaa kun meillä on ekat nyrkkitappelut meneillään -painineethan nämä ovat jo pari kuukautta.

Isoveljelle vain ikävä ilmoitusluontoinen asia, että toi pikkuveljen kiusaaminen taitaa loppua melko lyhyeen. On tosta "pikku"veljestä mittojen ja ulkoisten raamien mukaan tulossa melkoinen jässikkä. Että loppukesästä voi olla aikamoista tahtojen taistelua.

Tällä hetkellä pikkuveli 9kk ei halua nukkua. Eilen nukahti lattialle istualleen. Siis istui ja siitä pää lattiaan jalkojensa väliin -ja vartin päästä nousi pystyyn "siis hei, enkai mä missannu mitään" -ilmeellä. Aika hupaisa pikku ukko. Aina välillä alkaa vaan ton "ei niin väsyneen" pienen miehen kanssa hermo kiristyä -kun se lapsen mieliala yleensä myös hieman heikkenee, kun "ei olla väsyneitä".

Niin on pojat erilaisia tämän nukkumisasian suhteen. Viljo on aina ollut sitä mieltä, että "nukkuminen, tuo ihana asia, jota teen mielelläni" -pikkuveli taas onkin näköjään sitten ihan vastakkaisen koulukunnan miehiä. Tällä hetkellä sen saa nukkumaan vain niin, että pitää väkisin sylissä siinä kohtaa kun kaveri on ihan nipattavassa kunnossa. Yleensä kesken raivon tulee sitten se unikin "ihan yllättäen" -kaikille muille ei mikään yllätys, paitsi asianosaiselle "ei niin väsyneelle" pienelle miehelle.

Pojat on myös alkaneet jo orastavasti leikkiä keskenään. Tämä tosin ei äidin mielestä ole leikki, mutta poikien mielestä ihan erinomaista ajanvietettä. He kaataa vuorotellen lelulaatikoita kumoon, leikkii ehkä 2min ja siirtyy seuraavan lelulaatikon kimppuun. Lelulaatikoita on tarkoituksella monta pienempää, jotta niihin lelujen kerääminen olisi edes jollain tasolla mielekästä. Yksi päivä viihdytin itseäni laskemalla montako kertaa kerään lelut yhteen lelulaatikkoon (siihen isoimpaan) jos siivoan aina kun pojat siirtyy siitä niin kauas, että saan tehdä sen rauhassa. Lopetin laskemisen siinä kuuden kohtaa, koska olin tehnyt sitä vasta pari tuntia ja kellon viisarit näytti aamu kahdeksaa.

Pojat myös ihanasti herää jälleen klo 6! Ihan sama mikä päivä on kyseessä tai herättääkö herätysklo tai jotain muuta vastaavaa. On niin valoisaa. Harkitsen vakavasti pimentäviä rullaverhoja, mutta emmin vielä, mahtaako sekään tähän asiaan pahemmin vaikuttaa.

On meillä uutisiakin, meille on tulossa kissa ja kani ensi kuun lopussa / kesäkuun alussa. Mä olen niistä ihan täpinöissäni :) Itsekseni mietin, että pakko näköjään joka vuosi joku vauva on kehittää tähän "vaivoiksi" jollei sitten enää ihmisvauvoja, niin aletaan sitten täyttää Nooan arkkia :D

Pikkuveli on myös alkanu reenata tosissaan ilman tukea seisomista. Tänään jopa seisoi niin, että vaihtoi lelua kädestä toiseen, mikä on jo aikamoisen taitava suoritus! Saas nähdä, kuinka paljon ennen vuosipäivää tämä pieni mies lähtee liikenteeseen...

 

HÄHÄÄ, tää on NIIN kiva leikki! Koirakin kattoo vieressä epäuskoisena...

1335809810_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä näkyy poikien yhteispeli-ilme, ne on kyllä oikeita velmuja, että innolla odotellaan mitä kaikkea velikullat keksii. Yksi huomio, pikkuveli ei voi syödä syöttötuolin tuoli-pöytä mallilla, koska sehän menee hirveeksi rallaamiseksi pitkin kämppää. Isovelihän on ihan loistava vauhdin antaja eikä syömisestä kyllä tuu mitään, kun pitää vedellä mutkat suoriksi. Niimpä meillä pikkuveli syö ihan kylmän viileästi lattialla, ihan turvallisuussyistä :)

 

1335809889_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Isoveli on maastumies henkeen ja vereen, niimpä laavullakin piti olla oma maasturi mukana ja tietenkin se meni omia reittejään sillä aikaa kun muurikkapannu ja loimulohet kuumenivat

1335810017_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

keskiviikko, 18. huhtikuu 2012

Uhman toinen aste

Jaahas, ja sitten on keksinyt herra 2vee, kolme kookoo, että iltaisin nukkumaan menoakin voi alkaa vastustaa. Näin kauan siihen sitten meni, että meillä oli aivan enkelimäinen nukahtaja. Noh, ei tämäkään kauaa kestä, meni vain äidillä hetkonen, että ymmärsin, mistä kenkä puristaa.

Lastenhuoneesta kuuluu "äitii" "äitii" Sillä äänensävyllä, mitä lapsi käyttää kun on jotain asiaa. Tätä jatkuu aikasten loputtomasti, ihan niin kauan kun äiti jaksaa vastata "mitä". Jestas mikä raivari, kun vastaaminen loppuu. Sitä sitten kestää ja kestää, välillä käyn laittamassa peiton paremmin (kun itku menee ns. holtittomaksi) ja taas konsertto jatkuu.

Oikein kiva, meinasin vähän aikaa sitten, että pojat voisi siirtää samaan huoneeseen. Juu, ei voi.

Tätä nyt sitten odotellaan, että kauanko kestää. Ohimenevää toki (ja mitä suurin syy on tuo MINÄ TAHDON) mutta jotenkin tuntuu, että se vanha tyyli nukahtaa oli kumminkin kivampi :)

Pikkuveljelle on tulossa ylähampaat. Toinen tuntuu ja näkyy jo valkoisena, ei ole vielä tullut läpi ikenen. Löytyi siis selitys siihenkin, miksi pari yötä on vissiin ollut vähän tuskaa ja ahdistusta ienosastolla. Päivällä poika on kuitenkin edelleenkin aivan valloittava hymymies, eikä pahemmin huonoa tuulta ole näkyvissä. Paitsi silloin kun on nälkä, sen asian kanssa ei (tämänkään) lapsen osalta ole leikkiminen :D

Pannari jo uunissa tuoksuu, eikun iltapalalle :)

 

Äidin naurunappula

1334761736_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Äidin traktorimies

1334761640_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Yhteisleikkiä

1334761444_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

maanantai, 9. huhtikuu 2012

Mä TAHDON!

Ehkä jotenkin salaa toivoin, että menipä helpolla ohi. Viljolla alkoi tuo tahtominen jo tossa 1,5veen kohdalla ja alkoi helpottaa hiukan ennen kuin ikää tuli 2v. Nyt sitten tammikuussa oltiin kaksi ja 2,5vee häämöttää kesäkuussa tahdotaan taas ja siis niin vietävästi! Siis herran jestas, että voi pieni mies kirkua tyyliin "ihan mitä vaan, kunhan ei vaan sitä, mitä sinä ehdotat!!!"

Siinä vaiheessa, kun poika ne kilarit saa, on siis ihan sama mitä ehdotat. Se menee hetken (tai isomman hetken) päästä ohi. Mutta miten ne hetket voikaan tuntua ikuisuudelta!!! Ja että voi hermoja kiristää, kun joku asia, sanotaan vaikka aamupala saa sellaiset mittasuhteet, että tekis mieli äidinkin paiskata muksut takaisin sänkyyn ja lukita ovet perässä.

Huomenta, sitten kun olet päättänyt haluatko leipää, ja jos haluat, niin laitetaanko margariinia (jos laitat margariinia kysymättä, lentää leipä, koska sitä ei haluta)? Seuraavaksi tuleeko juustoa? Joo, hän haluaa juustoa, mutta RISTUS sentään ÄITI, ei NOIN päin... Ja taas lentää leipä.

Siis tarjotaan leipä, kysyttyään laitetaan leipään margariiniin tai vaihtoehtoisesti odotetaan niin kauan, että tenava on päättänyt, että laitetaan margariini (kestää max. 2 haukkua tai vaihtoehtoisesti sen aikaa, että margariini on jo jääkaapissa). Sitten tarjotaan juusto, mutta vain niiin, että pieni herranterttu saa asetella sen ITSE leivän päälle, ihan niin päin kuin kuuluu.

Meillä ei enää kysytä, eikä edes huudolla anneta muita lisukkeita. Jossain sentään kulkee kofeiinivajeisen aamu-unisen äidinkin sietoraja. Niin ja se leipä pitää tullla H-E-T-I kun poika on astunut pikkuvarpaansakin keittiöön...

Onneksi isi jää tällä viikolla 6 viikon isyysvapaalle nauttimaan tästä seesteisestä aamutunnelmasta.

Niin, muistinko mainita, että pikkuveli (huomenna 9kk) on oppinut myös nostamaan ihan järjettömän metelin, jos joku ei mene niinkuin hän haluaa :D

Kyllä äitinä vaan on ihanaa!!! :)