Meillä on taas pari päivää ollut känkkäränkkä...

Onneksi vain nukahtamisen yhteydessä, mutta silloin on varmaan jo kirjosieppopariskuntakin pihakoivussa harkinnut parempaa pesäntekopaikkaa!

Raivo on ihan kauhea ja lujaa! Kun kerran ei väsytä, eikä mutsi vaan tajuu... Mutta sitten yhtäkkiä, ihan kuin napista vääntäen TSUP, kaverista virta pois ja tyytyväinen tuhina ja tutin imputus. On se jännä, et miten ei voi vaan nukahtaa, jos kerran on väsynyt. Ei kun pitää pitää mutsia liikkeessä, se kun ei oo vielä päässyt 7 kilosta eroon, niin pitäähän sitä nyt auttaa!

Onneksi oon ollut itse ihan pirteä, eli sen puoleen ei ole rassannut tota hermopuolta tää pienen miehen kärttyisyys. Kärttyisyyden huipentuma oli muuten eilen, kun  jätkä kieltäytyi myös SYÖMÄSTÄ ja se siis on jo huippu. Meidän Viljo kun ei yleensä yhtään ruokailua väliin jätä :)

Vieläkään ei kieritä, eikä pyöritä... Lähinnä vaan möllötetään hullunnäkoisenä lattialla, että pitäiskö täällä muka jotain tehdäkin?!

Ja sitten tuli tänään aamulla myös uni, ihan yhtäkkiä (ja ilman kiukkua)  

Lisäksi repertuaarissa on myös tämä "ai siis mitä sä sanoit, nyt en tajunnu" -ilme :)

(huomaa myös "kurvit kohillaan" massussa...)