Meillä oli ihana yö, eikä pelkästään siksi, että Viljo nukkui ensimmäisen pätkän 22:22 - 3:15 eli JEEE! Enkat tuli :) Toivottavasti tämä trendi jatkuu, ja pikku hiljaa päästäisiin lähemmäs 4 tunnin unipätkää kuin sitä tunnin...

Toisaalta, nyt on sitten myöskin tissit melko pinkeät, kun tahti yllättäen taasen hidastui. Pieni paha kuitenkin siitä, että sai nukkua vähän pidempään.

Tänään onkin ohjelmassa yhdet synttärit ja keskenään kotona oloa. Isäntä on "harrastuksensa" parissa käytännössä koko päivän, eli meillä on tavallinen arkipäivä, vaikka onkin lauantai...

Eilen kävin lopputarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. Repeämä oli kuulemma siististi parantunut ja sisätutkimuksessa kaikki näytti siltä kuin pitääkin. Aina se vaan kirpaisee, koska limakalvot on niin herkkänä.

Ehkäisyksi saatiin Cerazette, mikä on mulle (joo, vaikka mulla onkin 3 lasta... ) ihan tuntematon pilleri. Otetaan joka päivä, eikä pidetä mitään taukoa. Eipä paljoa muuta väliä, kunhan vaikutus on toivottu, eli ehkäisevä :) Ainoastaan haittavaikutuksia odotellessa, jotenkin musta tuntuu, että meidän tuurilla hyvinkin mahdollista, että tämä ei sovi meille...

Eilen meillä viriteltiin jälleen keskustelua toisesta lapsesta. Onko kenelläkään muulla tällaista? Mies olis siis tyyliin heti valmis toiseen, ja minua ei sitten taas (suomeksi) oikeastaan vähempää vois kiinnostaa... Noh, katsotaan mihin tuo miehenkin innokkuus tosta haihtuu, kun Viljo alkaa liikkumaan :)

Tällä hetkellä seukkaaminen on lisääntynyt, mutta iltapainotteisesti. Käytännössä Viljo nukkuu aamut ja seukkaa sitten iltapäivällä, ottaen muutamat tehotirsat. Iltaisin esiintyy myös kiukuttelua, ja enenemissä määrin siksi, että poika on niin väsynyt, että nukuttaa, mutta eihän sitä voi nukkua, kun voi jotain mennä ohi...

Käsiä tuijotettiin eilen, mutta ei vielä vissiin mennyt jakeluun, että ne on omat kädet... Yhden kerran nyrkki jopa eksyi suuhun, mutta jahka se lähti taas sieltä pois, ei se enää takaisin osunutkaan. Melkoista tuurin kauppaa siis :)

Eilen otettiin myös "läheisyyskuvia" Jorsen kanssa, harjoiteltiin vauvan kanssa lattialla oloa. Hienostihan tuo meni, vaikka mulla olikin "hieman" ennakkoasennetta, että siitä ei tule mitään. Koira osaa kuitenkin vuoden vanhan labbiksen innolla suhtautua melko kaikkeen -eli joko täysillä tai ei ollenkaan. Hienosti kuitenkin asetteli tassunsa IHAN vauvan viereen, mutta ei kuitenkaan koskettanut. Luulempa, että herraan tulee enemmän vauhtia, kun Viljo alkaa tarttumaan karvoihin kiinni -voipi olla, että nukkumapaikka siirtyy hieman etäämmälle.

Jaahas, kaipa se kudin pitää ottaa hetkeksi käteen, kun poika tuntuu vielä vetelevän hirsiä meidän sängyssä :)