Nyt on jälleen rauha maassa, edellisen postauksen aikaan olisin varmaan vetänyt miekkosen päätä lyhyemmäksi... Mutta siis nyt on sovittu, keskusteltu, raivottu ja itketty. Kaikki on paremmin kuin aikoihin, ja sain todellakin purettua viime aikaiset "purkautumat" kerta heitolla.

Eikä varmasti jäänyt miehelle epäselväksi mitä mieltä olen moisesta käytöksestä ja luulisin, ettei ihan heti tule toistumaan.

Mies siis konttasi kotiin 3:15... Että silleen, mutta tosiaan nyt on anteeksi annettu ja asiat puhki puhuttu (selvin päin, seuraavana päivänä) ja olen oikein tyytyväinen itseeni, että kerrankin suutuin ja annoin tulla kaiken mitä ajattelin. Edistystä sekin. Tässä suhteessa on siis tapeltu kunnolla jo näin 2v6kk kohtaan, kun edellisessä melkein 7 vuoden suhteessa ei tapeltu kertaakaan... Katson tämän siis erittäin positiiviseksi kokemukseksi kaiken kaikkiaan, vaikken samanlaista fiilistä halua enää koskaan kokea!

Meitillä on nyt huonon nukkumisen kausi. Onneksi yöllä sentään nukkuu, mutta päikkärit on palanneet takaisin 30-45min linjalle, mikä on oikeasti aika rasittavaa. Vaikka kuinka saa nukkua yöt kahdella syötöllä, niin kyllä tuo päivän hyssyttely ja herran "hyysääminen" imee aika tehokkaasti mehut.

Varsinkin, kun olen täällä yksinään ollut hyssyttämässä. Selvästi on alkanut esiintyä vielä vahvemmin unta vastaan taistelua sekä "mä en oo yhtään väsynyt" kiukkua...

Tämä on jälleen vaihe, yritän kestää :)

Nyt on äiti myös ollut tiukkana... Kun kerran päivällä ei nukuta, niin ekaksi unipätkäksi nukutaan omaan sänkyyn, jotta äiti saa sen n. 3 tunnin unipätkänsä, ilman tuhisevaa lämpöpatteria, joka aiheuttaa äidille pakollisia nukkuma-asentoja. Hyvällä mallilla ollaan tässä ja jo 5 onnistunutta yötä takana.

Todistettavasti on myös yhden kerran nukkunut pysähtyneissä vaunuissa... Piti oikein ikuistaa, tunnin verran tuli unta tuolla, että eipä ne unet siitä ulkoilmastakaan pitene, ikävä kyllä.