Huomasin sitten, että olen päivittänyt 1v kahteen kertaan :D Sitä se äitiys+raskausaivo samassa nupissa teettää. Välillä tuntuu, että on se kumma miten tuo jälkikasvu ylipäätään pysyy hengissä, kun on tämänkin verran aivoton äiti muka turvana matkassa ;)

Meillä sitten alkoi perjantaina päivällä unikoulu. Aloitin tarkoituksella päivällä päikkäreistä, ihan vaan testimielessä, eli miten kauhea meteli siitä omassa sängyssä nukahtamisesta / nukkumisesta oikein tuleekaan. On nimittäin Viljo poika saanut kelliä ihan koko yön alusta loppuun äidin ja isin välissä melkein viimoiset kolme kuukautta. Äidillä iski vaan kertakaikkisen kova väsymys, että kaikki oltiin niin loppu (jo klo 20!) että ei puhettakaan, että olisin jaksanut taistella pienen miehen kanssa.

Talviloman pirteyttämänä päätin, että joko nyt, tai ei piiiitkäääään aikaan. Valitsin ekan vaihtoehdon, koska alkaa se tosissaan syödä jo parisuhdettakin tuollainen vajaa metrinen elävä ehkäisykapseli (mikä tosin tässä vaiheessa on tarpeeton... :D).

Ekat päikkärit meni niin kivuttomasti, että manasin taas itseni alimpaan häpeäkellariin istuksimaan. Kaveri jaksoi taistella tasan sellaiset 13 (!) minuuttia, juu, ihan kokonaiset. En yhtään itseäni manannut siksi, että olisihan tuon harjoittelun voinut tietty aloittaa talviloman alussakin ;) Noh, ei aina voi voittaa.

Iltaunille nukkumisesta tosissaan odotinkin enemmän haastetta. Saamani piti 30 (!) min, juu, ihan kokonaiset.

Kummallakaan kerralla ei edes kunnolla itkenyt, tietty piti sellaista "mä-en-äiti-tykkää-tästä-nukkumistavasta-ollenkaan" ja "voisitko-ystävällisesti-irrottaa-sen-tissin-mun-unikaveriksi" tyyppistä ulinaa. Mutta ei kertaakaan sen oloista meininkiä, että henkeä vietäisiin (mikä musta oli alunperin hyvinkin todennäköinen vaihtoehto :)

Niin selvennyksenä sanottakoon, että tuosta perjantai päivästä eteenpäin on myös pikku poika ollut ilman tissiä, siis ihan kokonaan. Kättä olen antanut tissillä vielä pitää. Tämän "äiti-pitää-mua-tuolla-häkissä-nukkumassa-voitteko-kuvitella" -tyyppisen hässäkän jälkeen on tissin päällä käden pitämisestä tullut Viljolle tyypillinen tyyntymismetodi. Esimerkiksi silloin, kun on kaatunut ja lyönyt pään. Jotenkin tosi hellyttävää -se viimeinen oljenkorsi, kun en kerran syödä saa, niin käden ainakin pidän täällä puseron sisällä.

Tähän tissittömyyteen johti se tosi seikka, että tiistaista eteenpäin on poika nukkunut myös meidän välissä heräämättä kertaakaan ja näin ollen ei ole myöskään syönyt tissiä, kuin ihan juuri ennen kun ollaan herätty. Se yöllä syöminen jäi vähän jo häneltä itseltäänkin pois. Lopetin sen siis vaan sitten ihan kokonaan, eli ei ole enää edes optiona olemassa :)

Niin ja sitten se nukkuminen siellä omassa sängyssä. Päikkärit menee vielä vähän hapuillen, heräilee muutaman kerran, mutta sinnikkäästi olen silti tyynnyttänyt omaan sänkyyn. Meiltä on tippuillut lunta katolta päivisin eli täysin ei mene pojan piikkiin tuo heräily. Nukkuu kuitenkin vintissä johon lumen tippumisääni kuuluu tosi hyvin.

Ensimmäisen yön nukkuin klo 21-4 putkeen (ja hän ei siis ole koko elinaikanaan nukkunut enempää kuin 4h putkeen!) ja siitä eteenpäin aamuun asti, kun laitoin tutin vain takaisin suuhun ja vähän silitin päästä.

Kaiken kaikkiaan tosi kivuttomasti on mennyt siis tämä nukkumisharjoittelu. Selvästi hän oli nyt valmis tähän (ainakin jollain tasolla). Tottakai protestointi kuuluu asiaan, koska kukapa nyt saavutetuista eduistaan haluaisi ilman tappelua luopua.

Tiedän kuitenkin, että nukahtaminen omaan sänkyyn voi olla prosessi jossa pahimmillaan menee aikaa jopa 2 vuotta eli en totisesti vähättele kenenkään urakkaa tässä asiassa.

Olen vain onnellinen, että tämä meni kuitenkin näinkin kivuttomasti ja nyt ollaan vähän lähempänä sitä ideaalia tilannetta, että meillä nukkuisi kaikki koko yön. Kunnes minä alan rampata vessassa ja sitten sieltä jo saapuukin se seuraava öisin valvottaja ;)

Kyllä vanhemmuus kaikesta huolimatta silti on aikasten ihanaa :)

Tässä vielä otos herransa itse syömisestä, näyttäisi olevan hyvät perunamuussi-jauhelihakastike sörsselit :)

Pakkohan mun oli laskea se syöttötuolikin tuohon pöytä-tuoli malliin. Toki tähän asentoon sitä ei parane jättää syömisen jälkeen, koska vesselihän on välittömästi kiivennyt sen päälle, mikä ei taas ole kovin turvallista :)

1298834472_img-d41d8cd98f00b204e9800998e