Kesä tuli yllättäen, ja täällä pieni mies lähti tosissaan kävelemään. 1v4kk oli melko tarkkaan mittarissa kun lähdettiin tosi varovaisesti koittamaan 1-5 askeleen sarjoissa :) Varovainen lähestyminen tätä erittäin herkkää urheilulajia kohtaan on siis säilytetty kautta linjan. Empä ole montaa muksua tavannut, joka ensi askelien jälkeen oikeasti 4kk harjoittelee, ennenkuin uskaltaa päästää irti tuesta! Mutta äiti ei valita, ei hiukkaakaan, tää oli tosi hyvä juttu pääkuhmujen kannalta :D
Äiti on viimeisillään (toim.huom.) ja tämä vaikuttaa kyllä sitten ihan kaikkeen. Pottaharjoitukset on jätetty ihan suosiolla kesään (kun voi kirmata ilman vaippaa pihalla, niin että on joku aikuinen mikä ylipäätään taipuu maatasoon ja myöskin on kykenevä äkkinäisiin spurtteihin suuntaan x). Tällä hetkellä äidin suurin keskittyminen menee vaan siihen, että saa kaikki vitaalit toiminnot hoidettua kotipiirissä. Niimpä energia on kohdistettu pyykinpesuun (ei tarvitse kyyristyä), ruuan laittoon (pinaattiletut ja jauhelihaperunasoselaatikko on ihan hyviä ruokia, varsinkin kolmatta viikkoa...) sekä kohtalaiseen (mobiliteetinrajoissa) tapahtuvaan yleiseen kunnossapitoon. Kaikki edelleen hengissä :)
Viljo suoritti myös tässä kuussa ensimmäisen (!) yökylänsä. Täysin onnistuneesti, ai että äiti on ylpee. Oli nukkunut koko yön mummin tykönä matkasängyssä ilman mitään sen kummempia känkkiä. Tosin tarkat Speksit oli mummilla miten tämä nukkumisrituaali suoritetaan, mutta silti hatunnostoinen suoritus pienelle miehelle. Vähän myös iski äidille sellainen olo, että nyt sitten on poika taas askeleen isompi, missä ihme välissä nuo juniorit oikein kasvaa isoksi... :D
Noh, edelleen on äiti kuitenkin tosi ykkönen. Mummi oli mennyt sanomaan, että kohta äiti tulee hakemaan (hölmö mummi, en muistanut varoittaa...) niin oli poika sitten istunut lippis päässä ja lenkkarit kädessä parvekkeella ja odottanut sen puoli tuntia, mitä tästä mummille ajaa. Seuraavalla kerralla olin kaukaa viisas ja kerroin jo etukäteen, että ei kannata kertoa mitään äidin tulemisesta, pojalla kun ei vielä ole ihan hallussa käsitteet "ihan pian" "odota vähän" saatikka "puolen tunnin päästä" :)
Poskihampaita on tullut myös ylös, mutta nämä ei kyllä aiheuttaneet mitään erityisiä kitinöitä. Ainoastaan kuolaamista sitten senkin edestä, ja hyvin huomasi, että yllättäen alkoivat tavarat jälleen hakeutua suuhun.
Pyykkiä poika olisi kova pesemään, siksi äidin onkin syytä tarkistaa pesukone joka kerta ennen kuin alkaa täyttämään uutta koneellista -nimittäin hän kyllä jo ymmärtää että sinne laitetaan tavaraa, sitten luukku kiinni ja ohjelman valinta. Ainut ongelmahan tässä on, että ei olla ihan vielä päästy tuossa pyykkien lajittelussa ihan kauhean pitkälle, eikä vissiin ole ihan selvät sävelet senkään suhteen, mikä lasketaan pyykiksi ja pestäväksi... ;) Niimpä turvallisinta on pyöräyttää rumpu aina uutta pyykkikeikkaa kerran ympäri, jotta vältytään eksoottisilta väriyhdistelmiltä ja saadaan vähän vähemmän kolisevaa linkouskierrosta aikaiseksi.
Viljo oppi myös ajamaan akkukäyttöistä autoa, ton vauhti on jotain 0,3m sekunnissa että ei siinä kovasti vauhdin hurmaa saa, mutta sen verran kuitenkin, että liikkuu. Poika osaa ihan itse laittaa "tallan tiskiin" ja sitten menoksi. Ohjaamisessa vaaditaan vielä lievää ohjausta, mutta onhan se isin koneenkorjaaja-avun nyt toki jo tässä iässä omin moottorivoimin eteenpäin päästävä. Isillä ne mönkkäri yms. puheet tietty on ollu tapetilla, äiti vielä toppuuttelee (yllättävää). Mä pelkään kaikkia noita moottorivehkeitä siinä mielessä, että niinkauan kun ei ole muutenkaan tuota älliä vielä suotu riittävästi esim. normaaleihin liikkumismuotoihin (juoksu yms.) niin ei kyllä tarvita mitään moottoroituja apuvälineitäkään :) Enkä päästäis isompiakaan minkään mönkkärin kanssa tonne sähläämään, niin saatikka sitten tätä pienempää... Noh, nää on meidän perheessä luultavasti niitä ikuisuusjuttuja joista ei täysin yksimieliseen yhteisymmärrykseen päästä. Mun mielestä vaan mikään "pojat on poikia" sanonta ei oikeuta siihen, että vanhemmat antaa lastensa ehdoin tahdoin loukata itseään...
Nih!
Tässä vielä otos, pojan "hurjasta" menopelistä, on siis niin matala, että kiipeää itse kuskin paikalle :) Tutti on suussa siksi, että siellä olisi vähän vähemmän soraa... :D
Mutta joo, kaipa tästä pitää sitten suuntautua pikkuhiljaa telkun ääreen ja sohvallemakuuasentoon. Mun joka aamuinen nelosen hömppäohjelma putki alkaa :D Ja sitten tänään vielä parturiin niin saa juhannus mun puolesta tulla, noi koirankarvat lattialla kuuluu meidän tän vuoden juhannusimagoon ;)
Kommentit