Meillä edetäänkin sitten vauhdilla!

4 päivää sitten meillä oli lattialla möyrivä ajoittain konttausasentoon hakeutuva rauhallinen pikkumies.

Yksi kaunis päivä tämä minimies päätti rohkaistua nousemaan rappusia vasten seisomaan. Seuraavana päivänä seisoi syöttötuolia sekä sohvaa vasten. Seuraavana päivänä nousi jo pystyyn pinnasängyssä ja kaikkea mahdollista vasten -mistä nyt vaan vähänkään saa sormenpäällään otetta.

Eli vauhtia piisaa -ja pää kolisee sellaiseen tahtiin, että äidin sydäntä kylmää!

Kultainen pikku pallero on ottanut jo muutaman sivuaskeleenkin kun tuossa sohvan reunalla temppuilee, että ei oikein edes uskalla kuvitella miten nopeasti tällä kaverilla onkaan kiire katsella maailmaa 2 jalan varassa! Onhan lattiatasossa tietty tylsää -ja näinhän saa myöskin äitiin kummasti vauhtia :)

Syömisen suhteen on myös edistytty, nyt menee kaikki 8kk soseet karkeudesta viis ja porkkanaa + omenaa osataan jo syödä ihan itse. "Nehän onkin ne hienot soseet sellaisille pikkuvauvoille" tuntuu Viljo tuumaavan. Kun kerran uutta opetellaan niin opetellaan sitten kunnolla...

Äiti on vähän pyörällä päästään, tässäkö tämä vauva-aika nyt oli! Jotenkin olin kuvitellut, että vasta lähemmäs vuoden ikää aletaan harjoitella pystyyn. Kaksi edellistä kun ei ole vielä tuossa iässä nousseet yhtään mihinkään :) Pahnan pohjimmaisella on tietty kiire toisten perään :)

Jahas, ja mä kiirehdin taas nostamaan tuota poikaa pois noista rapuista killumasta -äiti on taas unohtanut laittaa portin...