Nyt se sitten tapahtui, hän tippui.

Meillä tämä tapahtui klassisesti "kun selkäsi käännät" ja kohteena oli Svedberg:n Wc pytty. Kaveri hilasi siskon koroketuolin siihen viereen ja kiipesi vessanpytyn päälle seisomaan ja sieltä sitten alas kaakeleille.

Ilmeisesti ei tullut kuitenkaan ihan "suorilta" alas, koska tipahti seinän ja pytyn väliin (väli n. 40cm) eli otti vissiin vähän kimmoketta (ja hidastetta) seinästä ennen varsinaista lattiakontaktia.

Huutohan siitä tuli, mutta ennemminkin pelästymishuuto kuin sattumishuuto. Pieni punainen läntti tuli ohimon kohtaan, mutta huuto loppui alta minuutin kunhan sai tutin suuhun ja sai käden äidin puseron sisään Tää käsi tissille homma on nääs ainoa kunnon lohduttava tekijä "silloin kun on tosi kyseessä"

Luulisi, että kiipeilyinto tästä laantuisi, mutta ehei!

Seuraavaksi pieni mies keksi, että tuolilthan on oivia paikkoja. Niimpä pitkällisen 2 päivän harjoittelun jälkeen alkaa keittiön tuolille nouseminen sujua jo melko salamannopeasti. Pientä tuhtaamista vielä esiintyy, joten ihan vielä ei olla sillä asteella, ettei äiti kerkiäisi olkkarista pelastamaan -koska se tuhtaamisen tuhina ja puhina yleensä hälyyttää äidin paikalle automaattisesti.

Lisäksi on kiva nousta sohvalle seisomaan ja katsoa ikkunasta lintuja lintulaudalla. Toki kiva harrastus sinänsä toi lintujen bongailu, mutta sohva sinällään on melko kiikkerä alusta. Varsinkin kun kuitenkaan tätä tasapainoilu-uraa ei vielä valtavasti ole takana (puhutaan kuitenkin vasta kuukausista ennemmin kuin vuosista )

Tänään aamulla hän myös tipahti sitten sieltä sohvaltakin. Äiti oli ollut kaukaa viisas ja asetellut lattialle pari tyynyä siihen potentiaaliseen tippumiskohtaan. Ei tullut suurta huutoa, ennemminkin vähän sellainen harmituksen ja pelästyksen sekainen "emmä tätä tilannut" -tyyppinen itku.

Kovilta kolhuilta ollaan onneksi siis vielä vältytty. Tuo ikuinen kiipeilyintoinen lapsi vaan vie melko tarkkaan mehut tästä äidistä. Varsinkin, kun olen huomannut, että tämä tuleva perheenjäsen on alkanut remuta vähän enemmän yksiössään ja omalta osaltaan aiheuttaa äidiin väsymystä.

Onneksi lapsi on kuin naantalin aurinko, eipä kyllä pahemmin kitise mistään, kunhan vain ruokahuolto pelaa! Hoidossakin kuulemma Viljo tarvitsee oman "aamuvälipalansa" ennen lounasta (aamupala klo 8, lounas n. 11). Osaa kuulemma kaveri rynkyttää sen verran tehokkaasti syöttötuolia ja kiljua "anna anna", että ei ole paljon epäselvää mitä tahdotaan! Eipä sen puoleen, kyllähän tuo poika vetelee kotonakin ihan melko samankokoisia annoksia kuin tuo isosiskonsa. Tosin isosisko syökin kuin varpunen, mutta on silti jo 7 -vuotias.

Tänään suunnataan kauppaan ostamaan potta, jos vaan suinkin näillä raskausaivoilla muistan. Pitää vissiin kirjoittaa kauppalappu, nyt kun on jotain muuta muistettavaa kuin leipä ja maito Ettei taas käy niin, että kaikkea muuta on kyllä ostoskassissa kotiinpalatessa, mutta ne oleelliset puuttuu.

Huomenna meneekin päivä siivotessa ja leipoessa, sunnuntaina kun vietetään prinsessan 7-vuotissynttäreitä. Toivottavasti nyt vain paranee siihen mennessä, ollaan taas vietetty pari päivää kotioloissa kun eilen nosti kuumeen. Eli se siitä kokonaisesta työviikosta tälläkään viikolla