Onneksi päästiin säikähdyksellä ja antibiootti puri hyvin. Poika on kolmatta päivää hoidossa ja oma aurinkoinen itsensä.

Nyt on alkanut kiinnostaa kiipeily oikein tosissaan ja mistäköhän niitä silmiä saa ostaa selkään? Ei niin pientä  hetkeä poikaan päin selin voi olla, etteikö se kerkiäisi A) kiipeämään johonkin B) nousemaan siellä jossain seisomaan. Hippasen on äidin sydänalasta kouraissut viime aikoina.

Vielä ei ole mitään "karseaa" vahinkoa tapahtunut, pieniä muksahduksia lukuunottamatta. Todennäköisyyslaskelmien mukaan se suurempi kumahdus vaan kuuluu jossain vaiheessa. Toivon vain, että alla ei ole mitään A) terävää B) kulmikasta tai muuten vaan ikävää jälkeä aikaansaavaa.

Nyt on sitten vuorostaan kuumeessa tyttö. Eli mulla tämä kotikomennus senkun vaan jatkuu. Johan mä melkein (!) ehdin olla 2 päivässä yhden kokonaisen päivän tunnit töissä... Blaah, vähän jo alkaa tämä sairastupa riittämään. Toivon, että jo ensi viikon saisi olla kokonaan ihan normaaleissa arkirytmeissä. Se normaali arki on kuitenkin loppupeleissä ihan kivaa tähän verrattuna...