No niin, nyt on pojalla nimi. Kävin itseni kanssa kovaa taistelua siitä, että julkaisenko nimen vai en. Toisaalta sen selville saaminen ei kovinkaan suurta salapoliisin taitoa vaadi, mutta sitten taas ajattelin, että kun en muitakaan nimiä ole "aktiivisesti" kertonut, niin jatketaan samaa linjaa. Jos haluat nimen tietää, jätä kommenttiin sähköpostisi niin laitan "salaisuuden" tulemaan :)

Koska kuitenkin joku nimi pitää lapsella olla (blogissakin....) niin käytän tästä lähtien kakkosena vahvasti ollutta vaihtoehtoa eli Viljoa. Lopullisen nimen ja Viljon välillä käytiin vielä taistoa lauantai-iltaan asti. Sitten lopulta päätettiin pitäytyä alkuperäisessä vaihtoehdossa, koska jos etummainen nimi olisi vaihdettu, olisi muutkin nimet menneet vaihtoon -koska mun korvaan ne ei enää Viljon perään sopineet.

Mulla meni se leipomispuoli sitten lopulta "vähän" överiksi ja lopulta mä tein itselleni stopin lauantaina klo 16. Siihen asti olinkin sitten 3 päivää vääntänyt jos jonkinmoista, enemmän ja vähemmän onnistunutta :) Pikkuinen juttuhan tässä on se, että ei pysty mitään tekemään keskitetysti pötköön. Aikaakin kuluu sitten tällä tyylillä ainakin tuplat normaaliin verrattuna, koska leipomisesta huolimatta kaiken muunkin on huushollissa toimittava :)

Lopulta leivoin: gluteiinitonta kuivakakkua, gluteiinitonta pullaa, gluteiinitonta mansikkasuklaa kakkua, valkoisesta suklaasta tein myös kakun, juustotikkuja, vadelmakeksejä valkosuklaakuorrutteella, (ohje periaatteessa tuo, mutta kuorrutteena valkosuklaata, löytyy murotaikinapaketin kyljestä) gluteiinitonta pullaa (ohje tuo, mutta jauhot gluteiinitonta) ja sipulibriepiirakkaa vähän muunneltuna (enemmän juustoa kuin alkuperäisessä). Lisäksi oli tietty keksejä 4 eri sorttia.

Hyvin teki leipomukset kauppansa ja tosi vähän jäi mitään jälkeenpäin nassutettavaa. Tosi hyvä, koska mä en yleensä kauheasti tykkää syödä esim. kakkua.

Päivänsankari käyttäytyi koko päivän erittäin mallikelpoisesti. Ihmettelin, miten poika jaksoi olla hereillä niinkin kauan, koska normaalisti päivisin ei ole kuin noin tunnin kerrallaan hereillä. Nyt jaksoi parilla tunnin päikkärillä olla hereillä 12-19 eli hänelle tosi maraton. Tietty oli niin paljon naamoja ja jännää ääntä, että ei siinä sitten niin nukuttanut :)

Vähän arvelutti, että miten käy yönukkumisen, mutta ihan normaalilla kaavalla mentiin. 3 yöheräämistä on nykyään vakio. Nukkumaan mennään siinä 21-23 aikaan, riippuen vähän iltojen telkkaritarjonnasta. Eilen kyllä olin sen verran zippi, että nukahdettiin molemmat sohvalle jo ennen puolta kymmentä.

Tänäänkin on ollut sellaista pientä kisaväsymystä ilmassa, niimpä en ole pahemmin stressannut siivoamisen kanssa. Kyllähän noi likaiset tiskit ja pyykit tunnetusti odottaa :)

Meillä hymyillään koko ajan tihenevällä tahdilla, ja tänään hän tuijotteli epäuskoisesti nyrkkejään... Eli kohta varmaan nekin alkaa hakeutumalla hakeutua suuhun, jahka hän nyt ensin hoksaa, että ne on HÄNEN omat nyrkit.

Kyllä tuo ihmislapsi on niin avuton verrattuna muihin eläinkunnan lapsiin.

Nyt mä keskityn taas lemppäripuuhaan = kutomiseen, joka on jäänyt ihan miniksi, kun on tarvinnut siivoilla ja leipoilla :)

Tässä vielä muutama otos tilaisuudesta :) Pojalla on muuten ihan isänsä leuka... (näkyy röpelöreunaisessa kuvassa -vertailun vuoksi :D)