Eli poika oppi hymyilemään!!! Eilen oli jotain viitteitä eli hymynkaretta tuli aina vähän väliä, mutta en ollut ihan kuitenkaan vielä varma, että oliko se kuitenkaan "tarkoituksellista". Tänään aamulla isi ilmoitti, että tämä muuten hymyilee :D Sanoin, että voi hyvin olla, kun mun mielestä jo vähän eilen harjoitteli, ja nyt on sitten pitkin aamupäivää saatu hienoa repertuaaria pojan hymystä :)

Saa nähdä kauanko menee, ennenkuin saan sen ikuistettua. En oikein usko, että tuo kameran linssi ihan heti saa aikaan hymyilyä, kun vielä tarvitaan melko paljon kannustushymyä, että saa sen esiin.

Muuten meillä on ollut seesteistä. Torstaihin asti oli isommat muksut täällä viihdyttämässä pikku veikkaa, välillä vähän turhankin kiinteästi, että piti toppuutella. Varsinkin tytöllä on tapana juosta paikalle heti kun poika vähänkin vingahtaa, ja tunkee tuttia suuhun. Monta keskustelua käytiin, että vaikka hyvä onkin pitää huolta niin rajansa kaikella. Ja jos äiti sanoo, että veli yrittää nukkua, niin silloin ei saa juosta varsinkaan paikalle, koska pienen kiukuttelun jälkeen veli kyllä nukahtaa.

Tytölle on tosi kauhea paikka jos toinen itkee, valtava hoivavietti pukkaa heti pintaan. Hän ei millään tunnu ymmärtävän, että vauvat vähän aina itkee, että vaikka kuinka hoitaisi, niin täysin itkutonta vauvaa ei olekaan. Hän tuntee myös valtavaa epäonnistumista, jos vauva ei heti rauhoitu, vaikka kuinka yritän selittää, että ei vauvat välttämättä rauhoitu heti, ja vaikka ne jatkaakin itkua, ei se ole silti paha asia. Näköjään ei ihan mene jakeluun, että vauvat ei toimikaan ihan samalla tavalla kuin nuket, että välittömästi on hiljaista, kun teet tietyt kommervenkit :)

Yöt on edelleen sujuneet samalla mallilla. Nyt iltaisin kiukuttelu on selvemmin liittynyt ihan nukahtamiseen, eikä niinkään vatsanväänteisiin. Huudon määrä on myöskin vähentynyt ja lyhentynyt ennemminkin sellaiseksi nukahtamisraivoksi, kuin kipuitkuksi. Tosi hyvä, koska tuo raivoamisitku on huomattavasti helpompi "kestää" kuin ihan puhdas kipuitku, jonka edessä on niin voimaton.

Ensi viikon tiistaina on jälleen punnitus ja mielenkiinnolla odotan lukeamia... Posket pullistuu siihen tahtiin, että painon nousu sinänsä tuskin on ongelma. Päinvastoin, sais musta vähän vähemmänkin kasvaa... Nimittäin osa 62cm kapeista vaatemalleista alkaa kohta jäämään pieneksi... 56 cm ei ole mahtunut pariin viikkoon. Seuraavaksi pitää pyydystää jostain sopiva tämän kelin lakki.

Torstaina vein vanhemmat lapsukaiset isälleen ja siinä samalla toteutettiin pienimuotoinen Mylly kierros. Kävin tuhoamassa häälahjaksi saamaamme lahjakorttia, ja "harmi" vaan, että Sokoksessa ei ole isännälle mitään sopivan kokoista tarjoata, niin oli pakko itselle vaan ostella :) Ostinkin muutaman paidan ja yhden villatakin joka oli niin kaunis, etten voinut vastustaa kiusausta (vaikka kudonkin, niin voihan villatakkeja silti myös ostaakin...). Ikävä kyllä jotain tapahtui ilmeisesti matkalla, koska kun kotona uudelleen sovitin takkia siinä oli ihan liian pitkät hihat.

Niimpä ensi viikolla on taas mentävä Myllyyn... (voi harmi :D) vaihtamaan tuo takki sopivampaan kokoon, eli yksi pienempi kiitos. Vaikka sovitin takkia kyllä paikan päällä, en tiedä mikä osa imetysaivoista oli ollut päällä, koska hihat on käytännössä melkein 10cm liian pitkät, kun pitää hihattoman aluspaidan kanssa. Ehkä otti sitten päällä olleeseen paitaan jotenkin kiinni? Muutenkin totesin, että luojan lykky noissa alennusmyynneissä on ne alennustaulukot, aivan mahdoton tehtävä on imetysaivon yrittää pähkäillä paljonko on -20%, -70% yms. tosi vaikeita laskutoimituksia. -50% mä sentään hanskasin jotenkuten :D

Imetysaivo on myös tosi huono tuon tärinäsitterin kanssa. Sehän toimii pattereilla... noh, mä oon jo kahdet patterit tuhonnut siitä siten, että unohdan sen vaan yksinkertaisesti päälle... Vaikka se siis tärisee niin että sen totisesti kuulee, niin mä vaan totun sen ääneen niin täysin, että kun muksu herää/vaatii huomiota, mä en koskaan muista laittaa sitä pois päältä. Siinä pitäisikin ilman muuta olla sellainen deluxe malli, joka sammuu itsekseen kun muksun paino nousee pois sen päältä!

Jahas, nyt pitää varmaan alkaa loihtia jotain syötävää, alkaa massu kurnia siihen malliin.