Meillä ollaankin oltu melkein pari kuukautta melko terveitä, nyt valuu molempien nenät. Kauhulla odotan ensi yötä, että nukutaanko vai ei. Onneksi meillä on vielä isi kotosalla pari viikkoa, niin ei sinänsä hätää. On vaan surkeaa kuunnella pienten yskintää ja karmaisevaa rohinaa kun yrittävät nukkua. Varsinkin vanhempi saa yleensä flunssassa ihan karseita yskäkohtauksia. Jos aikuinen sillä tavalla yskisi, ei tosiaankaan olisi ääntä seuraavana päivänä.

Näissä duracel:eissa sen sijaan riittää virtaa, ihan ilman patterin vaihtojakin.

Tänään oli spesiaalipäivä. Isi piti poikia ja tyttö ja äiti kävivät ratsastamassa. AUTS! Voin vaan kuvitella miten gasellin askelin huomenna kiivetään rappusia tai ylipäätään liikutaan. Tosin oli se sen arvoistakin. Naureskelin kylläkin anopille, että ei siihen kyllä enää sellaista paloa ole -kuin joskus nuorempana. Nyt on tosi kiva, kun hevonen odottaa valmiina, eikä harmita yhtään, että tallitytöt ovatkin hepan jo harjanneet, senkun laittaa varusteet niskaan. Sama pois lähtiessä. Kyllä sitä vaan ihminen laiskistuu. Ja tietenkin kun kotona saa koko ajan olla hyysäämässä, niin eihän siitä hevosen hinkkaamisesta enää mitään karmaisevia kiksejä voikaan saada. Siis tällainen jolla on ratsastushalua/taito, muttei enää niin ylimalkaista hoivaviettiä, että sitä ylimääräistä jäisi.

Oiva liikuntamuoto kumminkin ja totesin, että kun kerran tytön vien ratsastusterapiaan, niin miksen käyttäisi sitä aikaa itselleni hyväksi ja kopottele ja ota hikeä pintaan siinä samalla -mukavalla tavalla :) Minä kun en koskaan ole ollut (eikä minusta tule) mikään lenkkeilijä tyyppi. Pakkopullaa se on, väkisin saan itseni uutuuden viehätyksen voimalla liikkeelle ehkä noin 3 kertaa, sitten voittaa sohva! Sellainen mä vaan oon...

Oltiin me tekemässä pihahommiakin, toinen veteli sikeitä, toinen auttoi vähän turhankin innokkaasti. Vähän väliä oli joku hivenen "ei niin lasten" työkalu käytössä "ei niin lapsille" tarkoitettuun kohteeseen -kyllä me kuitenkin selvittiin ja isi sai pirttikaluston tehtyä.

Täällä on tuo nuorempi alkanut näyttää orastavia "minä itse" luonteenpiirteitään. Isoveljelle huutaa erittäin äkäisen ÄHHH, jos isoveikka yrittää viedä jotain minkä hän haluaa. Ei mee kauaa kun meillä on ekat nyrkkitappelut meneillään -painineethan nämä ovat jo pari kuukautta.

Isoveljelle vain ikävä ilmoitusluontoinen asia, että toi pikkuveljen kiusaaminen taitaa loppua melko lyhyeen. On tosta "pikku"veljestä mittojen ja ulkoisten raamien mukaan tulossa melkoinen jässikkä. Että loppukesästä voi olla aikamoista tahtojen taistelua.

Tällä hetkellä pikkuveli 9kk ei halua nukkua. Eilen nukahti lattialle istualleen. Siis istui ja siitä pää lattiaan jalkojensa väliin -ja vartin päästä nousi pystyyn "siis hei, enkai mä missannu mitään" -ilmeellä. Aika hupaisa pikku ukko. Aina välillä alkaa vaan ton "ei niin väsyneen" pienen miehen kanssa hermo kiristyä -kun se lapsen mieliala yleensä myös hieman heikkenee, kun "ei olla väsyneitä".

Niin on pojat erilaisia tämän nukkumisasian suhteen. Viljo on aina ollut sitä mieltä, että "nukkuminen, tuo ihana asia, jota teen mielelläni" -pikkuveli taas onkin näköjään sitten ihan vastakkaisen koulukunnan miehiä. Tällä hetkellä sen saa nukkumaan vain niin, että pitää väkisin sylissä siinä kohtaa kun kaveri on ihan nipattavassa kunnossa. Yleensä kesken raivon tulee sitten se unikin "ihan yllättäen" -kaikille muille ei mikään yllätys, paitsi asianosaiselle "ei niin väsyneelle" pienelle miehelle.

Pojat on myös alkaneet jo orastavasti leikkiä keskenään. Tämä tosin ei äidin mielestä ole leikki, mutta poikien mielestä ihan erinomaista ajanvietettä. He kaataa vuorotellen lelulaatikoita kumoon, leikkii ehkä 2min ja siirtyy seuraavan lelulaatikon kimppuun. Lelulaatikoita on tarkoituksella monta pienempää, jotta niihin lelujen kerääminen olisi edes jollain tasolla mielekästä. Yksi päivä viihdytin itseäni laskemalla montako kertaa kerään lelut yhteen lelulaatikkoon (siihen isoimpaan) jos siivoan aina kun pojat siirtyy siitä niin kauas, että saan tehdä sen rauhassa. Lopetin laskemisen siinä kuuden kohtaa, koska olin tehnyt sitä vasta pari tuntia ja kellon viisarit näytti aamu kahdeksaa.

Pojat myös ihanasti herää jälleen klo 6! Ihan sama mikä päivä on kyseessä tai herättääkö herätysklo tai jotain muuta vastaavaa. On niin valoisaa. Harkitsen vakavasti pimentäviä rullaverhoja, mutta emmin vielä, mahtaako sekään tähän asiaan pahemmin vaikuttaa.

On meillä uutisiakin, meille on tulossa kissa ja kani ensi kuun lopussa / kesäkuun alussa. Mä olen niistä ihan täpinöissäni :) Itsekseni mietin, että pakko näköjään joka vuosi joku vauva on kehittää tähän "vaivoiksi" jollei sitten enää ihmisvauvoja, niin aletaan sitten täyttää Nooan arkkia :D

Pikkuveli on myös alkanu reenata tosissaan ilman tukea seisomista. Tänään jopa seisoi niin, että vaihtoi lelua kädestä toiseen, mikä on jo aikamoisen taitava suoritus! Saas nähdä, kuinka paljon ennen vuosipäivää tämä pieni mies lähtee liikenteeseen...

HÄHÄÄ, tää on NIIN kiva leikki! Koirakin kattoo vieressä epäuskoisena...

Tässä näkyy poikien yhteispeli-ilme, ne on kyllä oikeita velmuja, että innolla odotellaan mitä kaikkea velikullat keksii. Yksi huomio, pikkuveli ei voi syödä syöttötuolin tuoli-pöytä mallilla, koska sehän menee hirveeksi rallaamiseksi pitkin kämppää. Isovelihän on ihan loistava vauhdin antaja eikä syömisestä kyllä tuu mitään, kun pitää vedellä mutkat suoriksi. Niimpä meillä pikkuveli syö ihan kylmän viileästi lattialla, ihan turvallisuussyistä :)

Isoveli on maastumies henkeen ja vereen, niimpä laavullakin piti olla oma maasturi mukana ja tietenkin se meni omia reittejään sillä aikaa kun muurikkapannu ja loimulohet kuumenivat

Jaahas, ja sitten on keksinyt herra 2vee, kolme kookoo, että iltaisin nukkumaan menoakin voi alkaa vastustaa. Näin kauan siihen sitten meni, että meillä oli aivan enkelimäinen nukahtaja. Noh, ei tämäkään kauaa kestä, meni vain äidillä hetkonen, että ymmärsin, mistä kenkä puristaa.

Lastenhuoneesta kuuluu "äitii" "äitii" Sillä äänensävyllä, mitä lapsi käyttää kun on jotain asiaa. Tätä jatkuu aikasten loputtomasti, ihan niin kauan kun äiti jaksaa vastata "mitä". Jestas mikä raivari, kun vastaaminen loppuu. Sitä sitten kestää ja kestää, välillä käyn laittamassa peiton paremmin (kun itku menee ns. holtittomaksi) ja taas konsertto jatkuu.

Oikein kiva, meinasin vähän aikaa sitten, että pojat voisi siirtää samaan huoneeseen. Juu, ei voi.

Tätä nyt sitten odotellaan, että kauanko kestää. Ohimenevää toki (ja mitä suurin syy on tuo MINÄ TAHDON) mutta jotenkin tuntuu, että se vanha tyyli nukahtaa oli kumminkin kivampi :)

Pikkuveljelle on tulossa ylähampaat. Toinen tuntuu ja näkyy jo valkoisena, ei ole vielä tullut läpi ikenen. Löytyi siis selitys siihenkin, miksi pari yötä on vissiin ollut vähän tuskaa ja ahdistusta ienosastolla. Päivällä poika on kuitenkin edelleenkin aivan valloittava hymymies, eikä pahemmin huonoa tuulta ole näkyvissä. Paitsi silloin kun on nälkä, sen asian kanssa ei (tämänkään) lapsen osalta ole leikkiminen :D

Pannari jo uunissa tuoksuu, eikun iltapalalle :)

Äidin naurunappula

Äidin traktorimies

Yhteisleikkiä

Kylläpä aika vaan rientää, piti oikein päivittää poikien strategiset mitatkin ajan tasalle. Ei vaan blogeissa paljoa enää ehdi roikkua, kun tuntuu, että tämä jälkimmäinen onkin oikea "mulle kaikki heti" tyyppinen lapsi

Päivisin hän syö nyt pullosta, koska on kertakaikkiaan niin temperamenttinen (ruuan suhteen) ettei kestä odottaa yhtään. Jos ehtii vinkaistakin nälässä on tissiä turha enää yrittää tuohon suuhun tunkea. Pullo on ainut mistä kelpaa, ja korvikkeella mennään silloin. Öisin menee vielä tissiä, ja aika tarkkaan vielä puolen tunnin tarkkuudella: klo 1:30 ja klo 4:30. Herätään aamuisin siinä 7 pintaan.

Viljo on ihanan hurmaava oma itsensä, vaikkakin hällä alkaa olla aika vahvoja "minä itse" kausia. Lisäksi on hellyyttävää miten äkkiä tuon ikäinen oppii. Jotkut asiat ei tarvitse kuin kerran katsoa vierestä niin jo onkin oppi mennyt perille -ja yleensähän ne on juuri niitä asioita, mitä äidin mielestä ei niin tarvitsis oppia.

Meillä viikot menee oikeastaan siivillä, välillä tosin tuntuu, että vain tuijotan kelloa ja odotan, että Viljo menee nukkumaan. Nimittäin iltaisin tuolla pikku miehellä on NIIN paljon virtaa, että sitä riittä kaikkeen mahdolliseen "pahojen tekoon". Toisin sanoen kerjää huomiota, jota ilta 18 paikkeilla alkaa olla äidissä enää vähenemässä määrin. Lisäksi toi on juuri se aika, kun pikku veli päättää, että hän haluaa olla sylkyssä -ja sitten onkin soppa valmis. Yleensä siihen aikaan iskee sitten Viljolla kylpemisen päälle jolloin kaikki on tyytyväisiä. Jos on luksusilta on isikin kotona, ja silloin nämä tasapainoilut lasten huomion suhteen on huomattavasti helpompi hoitaa. Helpottaa huomattavasti kun on yksi "harhauttaja" komentoketjussa lisää

Viljo on edelleen 3pv viikossa 5h kerrallaan hoidossa, ja se on ollut kyllä minulle aikamoinen henkireikä. ÄITI on nimittäin yksi niistä kaikkein kirkkaimmin kiljuttavista sanoista, heti Toyotan ja auton jälkeen -nämä muodostaa myös tiiviin triplan jätkän kaikkein suosituimpien sanojen joukossa

Pikku hiljaa on alettu tapailla myös muita sanoja eli jahka kirjainvarasto vielä vähän karttuu (toistaiseksi on esim. S vielä kokonaan kateissa) niin kyllä tuosta oikea papupata on tulossa.

Pikkuveli on taas päättänyt, että "vierivä kivi ei sammaloidu". Poika päätti sitten vajaa 4kk vanhana lähteä kierimään mahalleen ja tulee sieltä vielä takaisin selälleenkin!!! Eli mulla on täällä sellainen jaloissa kierivä ja toinen juokseva tapaus! Josko noi kilotkin tässä karisisi kun juoksee poikien perässä??? Vielä kun sais ton sokerin himon taklattua, niin olis jotain toivoa katsoa vaakaa hymy naamalla

Jaahas, nyt on Viljo päikkäreillä ja pikkuvelikin näköjään viihtyy ainakin vielä hetken tuossa lattialla itsekseen, nyt on aika varastaa itselle se muutaman minuutin kahvihetki. Sitten aletaankin odottaa tyttöä koulusta, isäntää töistä ja aloitetaan nää iltapäivä rutiinit. Läksyjen kuuntelua, ruuan laittoa ja yleistä siivousta ja kurinpitoa Kyllä perhe-elämä vaan kaikkine huolineen ja murheineen sentään on oikeaa elämää!

Osaanhan minä ottaa myös lelusta kiinni :)

Meidän "pieni musikantti"

"mä tuon vielä tuolta saan!" (pikkuveli alle 4kk!)

Pitihän se oma mökkikin saada maalattua

Kyllähän tää edistyisi, mutta kun kaikille ohiajaville pitää aina morjenstaa... :D

Tänään pienin kävi neuvolassa ja mitoiksi saatiin 4460g ja 55cm eli hyvin kasvaa :) Isi oli onneksi muiden kanssa kotona, niin päästiin ihan yksinään ihmettelemään sijaisneuvolantätiä.

Meillä talonmaalausprojekti jatkuu, tänään alkoi vähän huvittaa syöttäessäni Pienintä: ikkunasta kuului miehen ääni: "onko sulla tilanne päällä?" Minä: "No joo, tää roikkuu tississä" Mies: "okei, kun kerkiät niin viitsitkö tulla renkkaamaan tota nosturia, mä en pääse mihinkään" :D Noh, mä sitten laskin vauvan sitteriin (Viljo oli päikkäreillä) ja menin "pelastamaan" rakkaan aviomieheni kavalan nosturin kynsistä. Onneksi sentään oli vain katon rajassa, ettei ihan 20 metrissä sentään :) Nyt on niin kiva maalauskeli ja mies meinaa saada talon jo tänään maalattua, saa nähdä miten käy.

Eilen illalla jo sovittelevaan sävyyn sanoi, että josko silloin isyysloman aikaan mentäisiin johonkin, kun ei hän täällä kotona osaa olla tekemättä mitään. Totta, kyllähän se on tässä jo kohta 4 vuoden aikana huomattu, rakas siippani ;) Eli katsotaan nyt mihin koloon saadaan "sovitettua" se miehen vapaa (töitten puolesta) ja sitten kyllä ollaan hetki pois kotoa, jotta miehenkin aivot saadaan vähän nollattua. On ollut vähän paljon kaikkea projektia viimeaikoina, ja mieshän on myös sitä tyyppiä kun ei vaan osaa olla. Mietinkin tuossa, (kun oli vähän "selvempi" kausi näistä imetyshöyryistä :D) että me ollaan vähän kumpikin näitä suorittajatyyppejä ja kiukku tulee kun ei jotain saa "rauhassa tehtyä" :O) Ilmankos jossain kohtaa aina meinaa kiehahtaa -vaikkei toinen tee mitään "tahallaan" :)

Pitää vissiin tehdä tuonne reunaan blogiin oma laatikkonsa myös tälle nuorimmalle, kunhan kerkiää :) Varmaan "illan pimeinä tunteina" nämä päivän melkein 2h meneekin tuolla naamakirjassa päivittelyyn ja firman sähköpostien lukemiseen. Niin ja siis sitten on vielä ne normaalit kotityöt :D Mutta en valita, on tämä niin ihanaa kun ei tarvitse toisaalta olla töissä, eikä mennä sen enempää kellon mukaan!

Viljokin alkoi nukkua 7:30-8:00 asti aamuisin, kun siirrettiin meidän sänky pois hänen huoneesta. Pienimmälle ajattelin laittaa tuon matkasängyn myöskin "omaan tilaan" vintin eteiseen, josko on samanlainen kuin isoveljensä, että kaipaa vaan "own spacea" sitten kun jotain jostain ymmärtää. Nyt pienimmälle tuntuu riittävän lämpö ja tarpeeksi tiukka paketti peitosta ympärillä, jos vaan massu on täynnä -niin unta riittää :) Hyvä niin, massuvaivoja ei ole kuin muutaman kerran päivässä ja näistä me kyllä selvitään helposti hytkyttelemällä sylissä.

Eli kaikki on Seesteentymässä täällä kotirintamalla. Niinhän se on, että jahka asiat alkaa rullaamaan, alkaa myös tuntua siltä, että tästä selviää kumminkin :D

Ristiäiset pitäisi varata ja sitten alkaakin pikkuhiljaa suunnittelemaan niitä... Lisäksi pitäisi ratkaista tuo 1,5veen hoito... Me ei VOIDA antaa pois Viljon tosi hyvää hoitopaikkaa, koska sitten on pelkona ensi vuonna, että joudutaan viemään molemmat hoitoon melkein 30km suunta (!) päähän. Nyt on hoitopaikka naapurikylässä n.10km suunta. Ei ole helppoa tämä kuntaliitosten aika vanhemmillekaan!

Pyörittelen ajatusta, jos Viljo olisi 3pv viikossa hoidossa vajaa 5h, mutta aikataulutus on tämän suhteen vielä vähän kesken. En oikein keksi miten saan tuon toimimaan niin, että nukkuisi päikkärit sängyssä, ja kuitenkin mies hakisi pois hoidosta. Veisin vasta isosiskon taksikyydin tultua hoitoon -eikä siitäkään tiedä ennenkuin parin viikon päästä, että mikä mahtaa olla aikataulutus tänä syksynä sen suhteen. Eli miettimistä riittää myös näissä juoksevissa asioissa, mutta nyt tuo pieni pötkylä on sitä mieltä, että "ruoka aika" :)

Tässä pari viimeaikaista otosta kesälomareissulta 2 yötä poissa kotoa:

Tää haluaa koko ajan katsoa, mitä kuvia näkyy... :)

Uudet uikkaritkin tuli testattua

Ja lisäksi vielä Pienin totutteli matkasänkyyn -sitteri kun unohtui kotiin, ja tuo oli ainoa paikka missä oli turvassa isoveljen "ylenpalttisilta" suukotuksilta

Nyt on tullut aika varmastikin miettiä, mitä tällä blogilla tekee. Meillähän on nyt kuitenkin 2 lasta joiden elämää "pitäisi" pystyä kuvaamaan. Alunperinhän tämä blogi oli pelkästään Viljon. Entä sitten kun Viljo kasvaa, onko tämä kuitenkaan sitten enää hänen mielestään kivaa?

Onko kuitenkaan mitään järkeä tällä päivitystahdilla pitää blogia ylipäätään, vaikka täällä kaikki "kätevästi" tallessa onkin? Paljon ihmeteltävää, uuden ihmisen alun ihmettelyn lisäksi.

Viljolla on komia uhma. Siis ei mikään leikki- vaan ihan oikea uhma. Mitään ei saisi kieltää, ja kaikesta tulee itkupotkuraivari, vaikka ei edes olisi mitään syytä... Vähän on äidille väsyttävää, vaikka vauvakin väsyttää, mutta tuollainen "vastarannankiiski" vie vielä viimeisetkin mehut :) Onneksi tämä on ohimenevää, mutta voisinko ystävällisesti saada sellaisen vähän lyhyemmän uhmaiän tälle lapselle???

Onneksi vauva on toistaiseksi ollut tosi kiltti, eikä tosissaan välitä veljen itkupotkuraivareista tuon taivaallista. Eilen äitiä vähän pani hymyilyttämään (toki niin, ettei isompi huomannut) kun toinen vetää ihan ultimate raivaria lattialla ja äiti käy välillä kysymässä "joko halitaan pahamieli pois?" ja pienempi vaan tillittää sylissä äitiä ihan niinkuin ympärillä ei tapahtuisi mitään sen merkillisempää :)

Ilmeisesti pienin painos on aika hyvin suodattunut vatsassa näihin meidän perheen ääniin, koska ei kyllä ole moksiskaan, ennemmin äiti saa kilarit tästä "hulabaloosta" kuin vauva. Tosissaan, parempi niin, tiedä miten valmista kauraa tässä muuten olisi :D

Osaltaan varmasti uuden vauvan tulo on myös laukaissut tuota uhmaa, vaikka sitä olikin alunperin ilmassa jo ennen vauvan tuloa. Raivareita on pakko myös sanoittaa Viljolle, hän kun ei vielä osaa puhua kunnolla, joten ei ymmärrä miksi häntä aina niin kovasti raivostuttaa -eikä myöskään vielä osaa "ultimate" raivarista itse tyyntyä, muuta kuin sen verran, että nostaa kädet pystyyn jolloin saa nostaa syliin. AUTA ARMIAS, jos menet koskemaankin ennenkuin HÄN on antanut siihen "luvan" niin risut ja oksat alta pois... :D

Näin meillä siis harjoitellaan itsehillintää, ihan puolin ja toisin. Siskon kun vielä saisi ymmärtämään, että myös Viljon "älä" tarkoittaa, ettei saa koskea. Hän kun on niin kova halimaan ja suukottamaan, että veljellä palaa hihat, kun hän kerran kieltää... ja sitten taas kun häntä kielletään esim. lyömästä ja repimästä hiuksista ihan sama juttu, ei ymmärrä mukamas ei... :)

Tässä vielä pojat 11pv ikäisenä, huvitti vähän kun kädetkin on samassa asennossa. Äidin mielestä nää ei ole samannäköiset, mut kyllä kieltämättä nää valokuvat kertoo jotain muuta :D

10.7.2011 klo 11:34 se sitten tapahtui, eli meidän pienimmästä tulikin kertaheitolla "nobody" :D Viljosta tuli isoveli ja samalla myös kolmanneksi vanhin, mikä ei kuulosta yhtään niin raflaavalta kuin nuorin tai vanhin ;)

Toinen yhteinen poikamme näki siis päivänvalon :)

Sairaalaan lähdettiin klo 7 paikkeilla, vedet meni 3:30 ja supistelut alkoi todenteolla "pahenemaan" 5 eteenpäin.

Vielä kun kotoa lähdettiin ennen 7, ei oikein ollut vielä ns. paha olla ollenkaan, mutta kun kerran vedet oli mennyt, niin TYKS:stä on ohjeistus tulla "samantien paikalle". Klo 8 kun oltiin TYKS:ssä ei enää ollutkaan "niin hyvä olo" ja 11:34 poika jo syntyikin. Nopeasti meni siis loppuvaihe, mutta silti jäi ihan hyvä muistot, mikäli nyt viikon jälkeen vielä niin voi sanoa :) Maanantaina me jo lähdettiinkin kotiin LYSY synnytys kuulemma (kaikkia hienoja termejä nykyään...). Uusinta uutta oli se, että vauvoja ei enää kylvetetä lainkaan synnärillä. Tuntui jotenkin vähän hassulta, mutta selitys sinänsä vaikutti ihan järkeenkäyvältä -sokeriarvot ja lämmöt pysyy parempina kun ei kylvetetä.

Nyt täällä siis totutellaan yhteen uuteen tulokkaaseen, joka ainakin ensimmäisen viikon jälkeen on osoittautunut ihan samanlaiseksi kuin jo ennen syntymää -eli rauhallinen ja ei turhista hötkyile :) Yhteiskuvaa ei vielä ole, siispä on tyytyminen tähän 3pv vanhaan pienimpään pelkästään.

Kesä tuli yllättäen, ja täällä pieni mies lähti tosissaan kävelemään. 1v4kk oli melko tarkkaan mittarissa kun lähdettiin tosi varovaisesti koittamaan 1-5 askeleen sarjoissa :) Varovainen lähestyminen tätä erittäin herkkää urheilulajia kohtaan on siis säilytetty kautta linjan. Empä ole montaa muksua tavannut, joka ensi askelien jälkeen oikeasti 4kk harjoittelee, ennenkuin uskaltaa päästää irti tuesta! Mutta äiti ei valita, ei hiukkaakaan, tää oli tosi hyvä juttu pääkuhmujen kannalta :D

Äiti on viimeisillään (toim.huom.) ja tämä vaikuttaa kyllä sitten ihan kaikkeen. Pottaharjoitukset on jätetty ihan suosiolla kesään (kun voi kirmata ilman vaippaa pihalla, niin että on joku aikuinen mikä ylipäätään taipuu maatasoon ja myöskin on kykenevä äkkinäisiin spurtteihin suuntaan x). Tällä hetkellä äidin suurin keskittyminen menee vaan siihen, että saa kaikki vitaalit toiminnot hoidettua kotipiirissä. Niimpä energia on kohdistettu pyykinpesuun (ei tarvitse kyyristyä), ruuan laittoon (pinaattiletut ja jauhelihaperunasoselaatikko on ihan hyviä ruokia, varsinkin kolmatta viikkoa...) sekä kohtalaiseen (mobiliteetinrajoissa) tapahtuvaan yleiseen kunnossapitoon. Kaikki edelleen hengissä :)

Viljo suoritti myös tässä kuussa ensimmäisen (!) yökylänsä. Täysin onnistuneesti, ai että äiti on ylpee. Oli nukkunut koko yön mummin tykönä matkasängyssä ilman mitään sen kummempia känkkiä. Tosin tarkat Speksit oli mummilla miten tämä nukkumisrituaali suoritetaan, mutta silti hatunnostoinen suoritus pienelle miehelle. Vähän myös iski äidille sellainen olo, että nyt sitten on poika taas askeleen isompi, missä ihme välissä nuo juniorit oikein kasvaa isoksi... :D

Noh, edelleen on äiti kuitenkin tosi ykkönen. Mummi oli mennyt sanomaan, että kohta äiti tulee hakemaan (hölmö mummi, en muistanut varoittaa...) niin oli poika sitten istunut lippis päässä ja lenkkarit kädessä parvekkeella ja odottanut sen puoli tuntia, mitä tästä mummille ajaa. Seuraavalla kerralla olin kaukaa viisas ja kerroin jo etukäteen, että ei kannata kertoa mitään äidin tulemisesta, pojalla kun ei vielä ole ihan hallussa käsitteet "ihan pian" "odota vähän" saatikka "puolen tunnin päästä" :)

Poskihampaita on tullut myös ylös, mutta nämä ei kyllä aiheuttaneet mitään erityisiä kitinöitä. Ainoastaan kuolaamista sitten senkin edestä, ja hyvin huomasi, että yllättäen alkoivat tavarat jälleen hakeutua suuhun.

Pyykkiä poika olisi kova pesemään, siksi äidin onkin syytä tarkistaa pesukone joka kerta ennen kuin alkaa täyttämään uutta koneellista -nimittäin hän kyllä jo ymmärtää että sinne laitetaan tavaraa, sitten luukku kiinni ja ohjelman valinta. Ainut ongelmahan tässä on, että ei olla ihan vielä päästy tuossa pyykkien lajittelussa ihan kauhean pitkälle, eikä vissiin ole ihan selvät sävelet senkään suhteen, mikä lasketaan pyykiksi ja pestäväksi... ;) Niimpä turvallisinta on pyöräyttää rumpu aina uutta pyykkikeikkaa kerran ympäri, jotta vältytään eksoottisilta väriyhdistelmiltä ja saadaan vähän vähemmän kolisevaa linkouskierrosta aikaiseksi.

Viljo oppi myös ajamaan akkukäyttöistä autoa, ton vauhti on jotain 0,3m sekunnissa että ei siinä kovasti vauhdin hurmaa saa, mutta sen verran kuitenkin, että liikkuu. Poika osaa ihan itse laittaa "tallan tiskiin" ja sitten menoksi. Ohjaamisessa vaaditaan vielä lievää ohjausta, mutta onhan se isin koneenkorjaaja-avun nyt toki jo tässä iässä omin moottorivoimin eteenpäin päästävä. Isillä ne mönkkäri yms. puheet tietty on ollu tapetilla, äiti vielä toppuuttelee (yllättävää). Mä pelkään kaikkia noita moottorivehkeitä siinä mielessä, että niinkauan kun ei ole muutenkaan tuota älliä vielä suotu riittävästi esim. normaaleihin liikkumismuotoihin (juoksu yms.) niin ei kyllä tarvita mitään moottoroituja apuvälineitäkään :) Enkä päästäis isompiakaan minkään mönkkärin kanssa tonne sähläämään, niin saatikka sitten tätä pienempää... Noh, nää on meidän perheessä luultavasti niitä ikuisuusjuttuja joista ei täysin yksimieliseen yhteisymmärrykseen päästä. Mun mielestä vaan mikään "pojat on poikia" sanonta ei oikeuta siihen, että vanhemmat antaa lastensa ehdoin tahdoin loukata itseään...

Nih!

Tässä vielä otos, pojan "hurjasta" menopelistä, on siis niin matala, että kiipeää itse kuskin paikalle :) Tutti on suussa siksi, että siellä olisi vähän vähemmän soraa... :D

Mutta joo, kaipa tästä pitää sitten suuntautua pikkuhiljaa telkun ääreen ja sohvallemakuuasentoon. Mun joka aamuinen nelosen hömppäohjelma putki alkaa :D Ja sitten tänään vielä parturiin niin saa juhannus mun puolesta tulla, noi koirankarvat lattialla kuuluu meidän tän vuoden juhannusimagoon ;)

Huomasin sitten, että olen päivittänyt 1v kahteen kertaan :D Sitä se äitiys+raskausaivo samassa nupissa teettää. Välillä tuntuu, että on se kumma miten tuo jälkikasvu ylipäätään pysyy hengissä, kun on tämänkin verran aivoton äiti muka turvana matkassa ;)

Meillä sitten alkoi perjantaina päivällä unikoulu. Aloitin tarkoituksella päivällä päikkäreistä, ihan vaan testimielessä, eli miten kauhea meteli siitä omassa sängyssä nukahtamisesta / nukkumisesta oikein tuleekaan. On nimittäin Viljo poika saanut kelliä ihan koko yön alusta loppuun äidin ja isin välissä melkein viimoiset kolme kuukautta. Äidillä iski vaan kertakaikkisen kova väsymys, että kaikki oltiin niin loppu (jo klo 20!) että ei puhettakaan, että olisin jaksanut taistella pienen miehen kanssa.

Talviloman pirteyttämänä päätin, että joko nyt, tai ei piiiitkäääään aikaan. Valitsin ekan vaihtoehdon, koska alkaa se tosissaan syödä jo parisuhdettakin tuollainen vajaa metrinen elävä ehkäisykapseli (mikä tosin tässä vaiheessa on tarpeeton... :D).

Ekat päikkärit meni niin kivuttomasti, että manasin taas itseni alimpaan häpeäkellariin istuksimaan. Kaveri jaksoi taistella tasan sellaiset 13 (!) minuuttia, juu, ihan kokonaiset. En yhtään itseäni manannut siksi, että olisihan tuon harjoittelun voinut tietty aloittaa talviloman alussakin ;) Noh, ei aina voi voittaa.

Iltaunille nukkumisesta tosissaan odotinkin enemmän haastetta. Saamani piti 30 (!) min, juu, ihan kokonaiset.

Kummallakaan kerralla ei edes kunnolla itkenyt, tietty piti sellaista "mä-en-äiti-tykkää-tästä-nukkumistavasta-ollenkaan" ja "voisitko-ystävällisesti-irrottaa-sen-tissin-mun-unikaveriksi" tyyppistä ulinaa. Mutta ei kertaakaan sen oloista meininkiä, että henkeä vietäisiin (mikä musta oli alunperin hyvinkin todennäköinen vaihtoehto :)

Niin selvennyksenä sanottakoon, että tuosta perjantai päivästä eteenpäin on myös pikku poika ollut ilman tissiä, siis ihan kokonaan. Kättä olen antanut tissillä vielä pitää. Tämän "äiti-pitää-mua-tuolla-häkissä-nukkumassa-voitteko-kuvitella" -tyyppisen hässäkän jälkeen on tissin päällä käden pitämisestä tullut Viljolle tyypillinen tyyntymismetodi. Esimerkiksi silloin, kun on kaatunut ja lyönyt pään. Jotenkin tosi hellyttävää -se viimeinen oljenkorsi, kun en kerran syödä saa, niin käden ainakin pidän täällä puseron sisällä.

Tähän tissittömyyteen johti se tosi seikka, että tiistaista eteenpäin on poika nukkunut myös meidän välissä heräämättä kertaakaan ja näin ollen ei ole myöskään syönyt tissiä, kuin ihan juuri ennen kun ollaan herätty. Se yöllä syöminen jäi vähän jo häneltä itseltäänkin pois. Lopetin sen siis vaan sitten ihan kokonaan, eli ei ole enää edes optiona olemassa :)

Niin ja sitten se nukkuminen siellä omassa sängyssä. Päikkärit menee vielä vähän hapuillen, heräilee muutaman kerran, mutta sinnikkäästi olen silti tyynnyttänyt omaan sänkyyn. Meiltä on tippuillut lunta katolta päivisin eli täysin ei mene pojan piikkiin tuo heräily. Nukkuu kuitenkin vintissä johon lumen tippumisääni kuuluu tosi hyvin.

Ensimmäisen yön nukkuin klo 21-4 putkeen (ja hän ei siis ole koko elinaikanaan nukkunut enempää kuin 4h putkeen!) ja siitä eteenpäin aamuun asti, kun laitoin tutin vain takaisin suuhun ja vähän silitin päästä.

Kaiken kaikkiaan tosi kivuttomasti on mennyt siis tämä nukkumisharjoittelu. Selvästi hän oli nyt valmis tähän (ainakin jollain tasolla). Tottakai protestointi kuuluu asiaan, koska kukapa nyt saavutetuista eduistaan haluaisi ilman tappelua luopua.

Tiedän kuitenkin, että nukahtaminen omaan sänkyyn voi olla prosessi jossa pahimmillaan menee aikaa jopa 2 vuotta eli en totisesti vähättele kenenkään urakkaa tässä asiassa.

Olen vain onnellinen, että tämä meni kuitenkin näinkin kivuttomasti ja nyt ollaan vähän lähempänä sitä ideaalia tilannetta, että meillä nukkuisi kaikki koko yön. Kunnes minä alan rampata vessassa ja sitten sieltä jo saapuukin se seuraava öisin valvottaja ;)

Kyllä vanhemmuus kaikesta huolimatta silti on aikasten ihanaa :)

Tässä vielä otos herransa itse syömisestä, näyttäisi olevan hyvät perunamuussi-jauhelihakastike sörsselit :)

Pakkohan mun oli laskea se syöttötuolikin tuohon pöytä-tuoli malliin. Toki tähän asentoon sitä ei parane jättää syömisen jälkeen, koska vesselihän on välittömästi kiivennyt sen päälle, mikä ei taas ole kovin turvallista :)

Nyt mennään niin lujaa vauhtia, että äidiltäkin näköjään jäi kokonaan syyskuu päivittämättä :D 8kk neuvolasta tuli mitat: 10345g ja 75cm eli "jättilinja" jatkuu :D

Päivät vain täyttyvät kummasti kun yrittää rytmittää toimintoja poitsun aikataulun mukaan -yllättävän haastavaa välillä. Varsinkin, kun on joku homma, mikä on PAKKO tehdä, niin eipähän poika toimikaan kuin kello. Vaikka olisi nukkunut samalla rytmillä kaksi viikkoa :)

Hampaiden suhteen käytiin oikea maraton. Jätkä kasvatti 4 hammasta läpi ikenen 9 päivän sisällä... Eli yhtäkkiä oli yläleuassa 4 hammasta! Nyt on sitten opeteltu olemaan näiden hampaiden kanssa. On haastetta pienelle miehelle, kun tähän asti on vain ollut 2 hammasta alhaalla... Nyt kun nakkaa hampaat yhteen lähtee esim. omenasta palanen?! Hämmentävää ja samalla myös hyvin yököttävää -kirjaimellisesti :) Nyt onkin saanut olla tarkkana, mitä tuo kaveri työntää suuhunsa.

Liikkuminen menee edelleen ryömintälinjalla, tosin konttausasentoon noustaan jo melko terhakkaasti. Ainoastaan jalan ja käden väinen kombo ei toimi. Pystyyn pungerretaan, jos jostain vaan saa ylempää kiinni, sinänsä maasta ei vielä nouse muuta kuin rintakehä. Veikkaampa kuitenkin että ei kovin kauaa kestä, kun poika alkaa jo nousta polvilleen, jahka hiffaa tämän pystyyn nousemisen idean. Äidillä ei ole kiire, isi hoputtaa ja nostelee konttausasentoon ja mummi kävelyttää poikaa jo. Mä oon vaan NIIN tyytyväinen, mitä pidempään tuo pysyy lattiatasossa. Sitä enemmän on älliä ehtinyt kasvaa nupin sisälle, sitten siinä vaiheessa, kun väistämättähän se pystyyn nouseminen on edessä.

Nukkuminen on edelleenkin meillä vähän katkonaista. Varmaan suurin syy on siihen tissittely, eli tissitellään edelleen niin päivällä kuin yölläkin. Kuukauden olen ajatellut, että poika vielä saa roikkua tississä, sitten loppuu ainakin yösyöminen -katsotaan miten tämänkin kanssa taas vaan käy :) Päikkäreille nukahtaa jo omaan sänkyyn ihan kympillä melko itkuttomasti (riippuen väsymystasosta) eli jossain asiassa ollaan sentään edistytty :)

Onhan äidillä tässä ollut "muutakin" aktiviteettia, meidän oma pikku noutaja kävi viikonloppuna kokeessa ja tuloksena läpäisty taipumuskoe. Nyt sitten saa osallistua kisoihin, jos vaan ohjaajalla rohkeus riittää.

Päivitystä myös ulkomuotoon :) Istua ei vielä osaa, mutta tällä tavalla tukea ottaen "istuu"

Meidän pojat ottaa rennosti :)

Jaahas, mä meen takasin kutomaan, ehdin vielä vähän kutoa, ennenkuin kaveri herää aamupäikkäreiltä :)

Meilläkin sitten sunnuntaina paukahti tuo 7kk rajapyykki ohitse. Vähän hassua, kun ei tarvitse mennä tässä kuussa neuvolaan, niin herkästi sitä kotiäiti urautuu :)

Taitoja on hiottu ja kartutettu. Tällä hetkellä pyöritään kuin väkkärä mahallaan ja kurkotellaan ihan kaikkea mihin vaan suinkin on edes minimaalinen mahdollisuus ylettyä. Jostain ne maagiset pari senttiä aina lisää ulottuvuutta löytyy...

Nyt on seisotettaessa alkaneet jalat nousta. Ensin nousi pelkästään vasen jalka, ja parin päivän viivellää myös oikea. Eli nyt on jo aikamoista "tramppaamista" tuo sylissä seisominen :) Ylös ei vielä (luojan kiitos) yritetä. Pesuvatiin ylettyy hyvin, eikä kestänyt kauaakaan kun keksi, että pesuvatia voi kallistaa niin sieltä ne lelut tulee vastaan. Meillä siis lapsosella on leluja kylppärissä pesuvadissa, niitä hetkiä varten kun äiti hoitaa pyykkihuoltoa :)

Viljolla syhyää ilmeisesti suussa taas oikein olan takaa, tai sitten vaan kaikki maistuu. Itkeskelty ei olla yöllä, mutta päiväpäikkärit on pidennetty melkein kahteen tuntiin (JEEE!)

Juurikin kyllä tänään aamun päiväunet jäi vajaaseen tuntiin, kun tuli tuo vaipan täyttö siinä kohtaa, äiti sitten kiikutti haisevan huitelevan nyytin kylmän rauhallisesti kylpyhuoneeseen ja siivoili jäljet. Taivas, etä tuo muksu osaakin haista. Välillä tekisi mieli pukea maski naamalle, kyllä huomaa, että syödään lihaa pari kertaa päivässä.

Kun lisättiin liha 2 x päivässä, myös unet parani. Päivällä... Yöllä tissitetään edelleen, laiska äiti, ei viitsi kiduttaa toista... Olen luvannut Viljolle, että saa tissittää 9 kuiseksi (kuten isovelikin) vähän jotain tasa-arvoa sentään ;)

Töihin lähtö lähestyy!!! Voi kamala!!! Joulukuussa on ilmeisesti pakko aloittaa vaan työt. Yritetään saada työt sopimaan niin, että ei tarvitsisi pitää Viljoa hoidossa kuin 9-14, näillä näkymin onnistuu.

Jotenkin mitään ei ehdi ja vähiten päivitttämään blogia :) Poika vaatii huomiota ja toisaalta myös viihtyy siinä määrin, että yritän tehdä näitä "kotirästejä" pois. Kylpyhuone on muuten nyt kuurattu kunnolla ;)

Jaahas pieni kiukkuaa siinä määrin, että mennään moikkaamaan nukkumasaa...

Koira ja poika on nykyään melkoinen parivaljakko, puruluu kiinnostaa molempia :D

Mikäs sulla siellä on?

Mä voisin kanssa vähän maistaa

Mitä?!! Sä otit sen takas!!? (koira varovasti kiskaisi luun päästä luun takaisin itselleen)

Ai äiti, säkin oot täällä :D

Toisena päivänä tutkittiin, mitä koiran etutassusta löytyy... :)

Ja koira siis menee ihan tahallaan ihan poikaan kiinni nukkumaan. Vaihtoehtoja kyllä olisi, varsinkin, kun tuo mönkiäinen ei vielä kovin kauas pääse.

Pojalle on muodostunut hassu tapa. Alahuulta pitää imeä, varsinkin jos tekee jotain tarkkaa :)

Ilme mikä muodostuu, on aika koominen. Eilen poika opetteli myös puhaltamaan, aivan mahdottoman koominen ääni, kun samalla imee alahuulta, että puhaltaa :)

Lisäksi uutena taitona on pellemobilen potkiminen! Eilen hän tämän oivalsi, pienellä äidin avustuksella toki. Edellispäivänä näytin Viljolle, "että näillä jaloilla olis hei mahdollista myös itse liikuttaa tätä härveliä..." Pari päivää hän vissiin tuumaili asiaa, kunnes eilen sitten rohkeni myös itse kokeilemaan, ja voi riemua, kun onnistui

Ensin tuumataan, miten se onnistuis...

Sitten hiukan kokeillaan kädellä

Jonka jälkeen luonteva jatkumo jalalla

Ja hetken päästä myös KAHDELLA jalalla :)

Siveellisyyssyistä äiti vähän "korjaili kuvaa" ennen julkaisua ;)

Tällä hetkellä kaveri yrittää kyljelleen (ja mahalleen) vääntää sitterissä... Siis ihan looginen paikka tietty... Onnistumismahdollisuudet on kyllä 0%, koska äitin hyväkäs on kiinnittänyt piltin tukevasti alustaansa -ihan turvallisuussyistä :)

Lattialla on eilen vääntänyt kertaalleen itsensä kyljelleen -kauhee homma. Siitä hän sitten vissiin väsähti niin kovin, että otti parin tunnin unet ulkona vaunuissa. Äiti leikkasi samalla nurmikon (kyllä meni 2 tuntia, päältäajettavalla, että ihan vähän on nurmikkoa juu...) heti kun leikkuri sammui, heräsi myös mukelo :) Mulla oli itkuhälytin koko ajan mukana ja jalkaa vasten. Lapsen ääni on niin korkea, että hälytin tärähtää -ja näin erottaa äänen, vaikkei varsinaisesti ääntä kuulekaan "testattu käytännössä" osastoa :)

Tässä välissä nostin jälkikasvun lattialle, ja kyllä... Vääntämisharjoitteet jatkuu, eli tästä ei taida olla paluuta... Hyvästi yöunet, hyvästi päikkärit ja kaihoisat hyvästit hyväntuuliselle pikkupojalle -siis hetkeksi, kunnes kaikki taidot tarvittavalle vapaakuviokäännähtelylle on hanskassa!

Meillä on taas pari päivää ollut känkkäränkkä...

Onneksi vain nukahtamisen yhteydessä, mutta silloin on varmaan jo kirjosieppopariskuntakin pihakoivussa harkinnut parempaa pesäntekopaikkaa!

Raivo on ihan kauhea ja lujaa! Kun kerran ei väsytä, eikä mutsi vaan tajuu... Mutta sitten yhtäkkiä, ihan kuin napista vääntäen TSUP, kaverista virta pois ja tyytyväinen tuhina ja tutin imputus. On se jännä, et miten ei voi vaan nukahtaa, jos kerran on väsynyt. Ei kun pitää pitää mutsia liikkeessä, se kun ei oo vielä päässyt 7 kilosta eroon, niin pitäähän sitä nyt auttaa!

Onneksi oon ollut itse ihan pirteä, eli sen puoleen ei ole rassannut tota hermopuolta tää pienen miehen kärttyisyys. Kärttyisyyden huipentuma oli muuten eilen, kun  jätkä kieltäytyi myös SYÖMÄSTÄ ja se siis on jo huippu. Meidän Viljo kun ei yleensä yhtään ruokailua väliin jätä :)

Vieläkään ei kieritä, eikä pyöritä... Lähinnä vaan möllötetään hullunnäkoisenä lattialla, että pitäiskö täällä muka jotain tehdäkin?!

Ja sitten tuli tänään aamulla myös uni, ihan yhtäkkiä (ja ilman kiukkua)  

Lisäksi repertuaarissa on myös tämä "ai siis mitä sä sanoit, nyt en tajunnu" -ilme :)

(huomaa myös "kurvit kohillaan" massussa...)

Nyt on meitä hellitty hienolla kelillä jo melkein viikon verran. Välillä on mennyt kuumuuteen hermot, niin äidillä kuin pojallakin. Nyt on kuitenkin ollut yöt edes sen verran viileitä, että kämppä on kerinnyt viilenemään "siedettävälle tasolle", kun on pitänyt ikkunoita auki ja propelin katossa pyörimässä.

Viljolla on myös ollut ns. ranskalainen kausi :) Kurkkuärrä on niin mahtava, että menis kyllä ihan varmaan aidosta ranskalaisesta! Varsinkin jos sattuu kurkkuun vielä kuolaa sopivasti, niin kunnon kurlausta on tiedossa. Olemme ihmetelleet, onkohan suussa joku juttelunappula. Nimittäin aina kun jätkällä on joko sormet tai joku lelu suussa, alkaa sen verran kova pulputus, että siinä meinaa siskokin välillä jäädä toiseksi :)

Toinen huomattava taito on kahdella kädellä kiinni pitäminen. Nyt jo tartutaan ojennettuun leluun terhakkaasti ja joskus jopa suoraan jo kahdellä kädellä. Yleensä toi toinen käsi kuitenkin tulee "vähän jälkijunassa", eli ei taito ihan loppuun hiottu vielä ole :)

Rätti on koko ajan nostanut merkitystään. Osittain siksi, että yritän koko ajan vahvistaa rättiin tarttumista esim. sormiin tarttumisen sijaan nukkumatilanteissa. Meillä oli isoneiti oikea kädessä roikkuja, koska halusi aina nyplätä jotain, ennen nukkumaan menoa. Siispä en halua uutta rumbaa siitä, miten "ei enää pidetä äidin kädestä kiinni" yritän jälleen siis olla kaukaa viisas, sen omassa sängyssä nukkumisen kannalta... Saa nähdä miten käy :)

Tässä kaksikäsin taidon näyte :)

Varpaat on myös pysäyttänyt pienen miehen muutaman kerran. Hänellä kun ne kipristelee ja harittelee koko ajan mukana, oonkin sanonut, että tolla pojalla on rokkivarpaat... Kun sitterissä istuskelee, niin on huomannut ne varpaansa heilumassa ja on hetkeksi niitä jäänyt tuijottelemaan. Mutta sen suurempaa ahaa elämystä siitä, että kyseessä on hänen OMAT varpaat ei vielä ole tullut.

On tuo vauvan elämä niin ihmeellistä. Niin monta taitoa on opeteltava, ja kaikki pienissä osissa, joista sitten kootaan se varsinainen oikea taito.

Tästä näin koiran omistajan saa myös ajatuksia tuon koiran opettamiseen, se kun mulla on tässä koko ajan "sivutoimisena" työnä... :)

Jaahas, meitin nurmikko on taas venähtänyt siihen mittaan, että täytyy leikata. Mä siis lähden huristelemaan ruohonleikkurilla heti, kun toi herra nukahtaa päiväpäikkäreilleen!

Nyt on jälleen rauha maassa, edellisen postauksen aikaan olisin varmaan vetänyt miekkosen päätä lyhyemmäksi... Mutta siis nyt on sovittu, keskusteltu, raivottu ja itketty. Kaikki on paremmin kuin aikoihin, ja sain todellakin purettua viime aikaiset "purkautumat" kerta heitolla.

Eikä varmasti jäänyt miehelle epäselväksi mitä mieltä olen moisesta käytöksestä ja luulisin, ettei ihan heti tule toistumaan.

Mies siis konttasi kotiin 3:15... Että silleen, mutta tosiaan nyt on anteeksi annettu ja asiat puhki puhuttu (selvin päin, seuraavana päivänä) ja olen oikein tyytyväinen itseeni, että kerrankin suutuin ja annoin tulla kaiken mitä ajattelin. Edistystä sekin. Tässä suhteessa on siis tapeltu kunnolla jo näin 2v6kk kohtaan, kun edellisessä melkein 7 vuoden suhteessa ei tapeltu kertaakaan... Katson tämän siis erittäin positiiviseksi kokemukseksi kaiken kaikkiaan, vaikken samanlaista fiilistä halua enää koskaan kokea!

Meitillä on nyt huonon nukkumisen kausi. Onneksi yöllä sentään nukkuu, mutta päikkärit on palanneet takaisin 30-45min linjalle, mikä on oikeasti aika rasittavaa. Vaikka kuinka saa nukkua yöt kahdella syötöllä, niin kyllä tuo päivän hyssyttely ja herran "hyysääminen" imee aika tehokkaasti mehut.

Varsinkin, kun olen täällä yksinään ollut hyssyttämässä. Selvästi on alkanut esiintyä vielä vahvemmin unta vastaan taistelua sekä "mä en oo yhtään väsynyt" kiukkua...

Tämä on jälleen vaihe, yritän kestää :)

Nyt on äiti myös ollut tiukkana... Kun kerran päivällä ei nukuta, niin ekaksi unipätkäksi nukutaan omaan sänkyyn, jotta äiti saa sen n. 3 tunnin unipätkänsä, ilman tuhisevaa lämpöpatteria, joka aiheuttaa äidille pakollisia nukkuma-asentoja. Hyvällä mallilla ollaan tässä ja jo 5 onnistunutta yötä takana.

Todistettavasti on myös yhden kerran nukkunut pysähtyneissä vaunuissa... Piti oikein ikuistaa, tunnin verran tuli unta tuolla, että eipä ne unet siitä ulkoilmastakaan pitene, ikävä kyllä.

No niin, nyt on saatu viralliset "tulokset" 4kk neuvolasta, joka meillä oli taas lääkärineuvola.

Tässä mun "look" kun lähdin kesäisen oloisena päivänä autoillen neuvolaan:

Ihan hienosti noilla pärjäsi, kun poika oli koko ajan kaukalossa, eikä siirtymät ulkona ollut pitkiä.

Stategiset mitatkin saatiin: 8385g ja 67cm, eli nousussa on edelleen. Tosin käyrien mukaan on kasvuvauhti kuitenkin nyt hidastunut ja osittain käyrät meni jopa lievästi alaspäin (!). Mutta kokonaiskasvu on edelleen kipuamassa ylöspäin tasaisesti, mikä on pääasia.

Tällä kertaa ei täti tökkinytkään millään neuloilla ja päästiin siis neuvolatädin luota ilman itkuja.

Lääkärissäkin olisi kaikki mennyt ihan ok, mutta tädillä oli ihan kalikkakylmät kädet! Viljon kainalot oli ihan kylmät sen lääkärin käsittelyn jälkeen! Ei ihme, että poika nosti kamalan metelin siinä kohtaa kun kalikkanäppi koski häneen... Tästä hyvästä saatiinkin merkintä neuvolakorttiin "herkkä pienimies"!

Herkkä ei kyllä oo ihan ensimmäinen adjektiivi, jolla äiti kuvaisi poikaa, mutta samapa tuo. Pääasia kun kaikki oli kunnossa, ja saatiin "terveen" paperit.

Vähän jäi mua itseäni ihmetyttämään neuvolakorttiin kirjoitettu: "kivekset yms. normaalit" siis mitä on toi kivesten ohessa oleva yms? En oo kyllä koskaan törmänny tolla alueella mihinkään muuhun kuin kiveksiin?! Tai sit mä vaan en oo "tarpeeksi kokenut" ;D Kotiäidillähän nämä naurun/hauskuutuksen aiheet on vähän erilaisia kuin muilla :D

Viljo tarjoili äidille äitienpäivälahjaksi uuden taidon:

Hänpä nappasi kahdella kädellä kiinni ja alkoi heiluttelemaan lelua ihan itse :)

Tästä se sitten lähtee... Kohta napataan kaikki käteen :)

Muuten hän on tosi rauhallinen jässikkä, ei edelleenkään kääntyminen tai muukaan "liikkuminen" kiinnosta. Toisaalta äiti on ihan tyytyväinen mitä kauemmin hän on paikallaan. Liikkua kerkiää kyllä :)

Huomenna on neuvola, sitten kuullaan, mitkä on ne uudet lukemat siellä vaa´assa.

Äitikin yrittää vähän seurata tuota vaakaa... Herkkuja on tullut vedettyä siihen tahtiin, että ei tuo rengas mahan ympärillä ainakaan pienenemään päin tällä vauhdilla ole. Josko tällä viikolla vihdoin yrittäisi jättää nuo kaikki ylimääräiset syömiset pois ja keskittyisi vaan normaaleihin ruoka-aikoihin. Siinä olisi jo alku...

Täällä syödään nyrkkiä iltaisin siihen tahtiin, että koko mies on ihan kuolassa. Ja oon jännännyt, että mikä ilta se nyrkki mahtuu sinne suuhun kokonaan -yritys on ainakin kova. Viljon peukku parka joutuu kovalle rasitukselle, kun sitä hinkataan ikeniä vasten. Sinänsä ymmärrettävää, kun jätkä ei vielä osaa pitää kiinni mistään, niin jollainhan niitä ikeniä on raspattava. Ne selvästi syhyy kovin. Mitään ei edelleenkään näy (sen enempää kuin ennenkään) mutta ihan kuin alaikenet olis aavistuksen turvoksissa? Tai sitten se on vaan äidin toiveajattelua.

Iltaisin ollaan alettu "kiukutella". Ei siis mitään varsinaista raivoamista, mutta selvästi pikkumies on päättänyt, että "hän ei oo yhtään väsyny". Alkunukutus menee siis niin, että hän "ihan vaan köllöttelee" isin rinnan päällä selällään. Enää ei missään nimessä saa laittaa mahalleen, siinä tulee kiukku, kun kerran ei oo väsyny...

Jahka sitten pikkumies on siinä pisteessä, että silmän räpäytys kestää sekunnin, voi hänet siirtää sohvalle kyljelleen rätin ja peiton kanssa. Ei siis missään nimessä enää mahalleen -koska ei oo väsyny... Siinä se sitten teuhtaa ja veuhtaa rätti välillä naamalla jolloin äidin on pelastettava, sen verran kova puhina tulee, kun kerran periaatteessa pitäis pidättää hengitystä, mut pakkohan sitä on kumminkin hengittää :) Noin puolen tunnin viuhtomisen jälkeen (jätkä muistuttaa lähinnä helikopteria...) alkaa liikkeet pikku hiljaa rauhoittua, mutta mistään huutokonsertista ei siis kumminkaan ole kysymys.

Nyt olis siis se aika, kun poika pitäis kiikuttaa omaan sänkyyn. Siten menisi nukahtaminen yksikseen kaikkein helpoiten. Nyt pitäis pysyä lujana, niin selviäis ehkä edes yhden lapsen kanssa ilman mitään valtavia unikouluja. Viljohan on tyyntynyt helposti ja melko itsenäisesti jo tosi aikaisessa vaiheessa, eli kaikki kielii siitä, että hän olisi valmis jo nukkumaankin itse.

Mutta, YHYYYYY, enhän mä voi viedä mun pientä ihanaa pikkumiestä, VAUVAA, yksinään nukkumaan. Hyvänen aika sentään, vastahan se laitokselta kotiin tuotiin! Juu, juu, pitää nyt yrittää orientoitua tässä jo tänään illalla tohon omaan sänkyyn nukuttamista varten... Mutta tää on niin vaikeeta!!! Mun vauva!!!

Sohvalta kun kannan yläkertaan (makkariin) niin nukkuu autuaasti omassa sängyssää yli yhteen (eli yhteisuniaika n. 4 tuntia) että ei vierasta edes sitä omaa sänkyään. Huomaatteko, kun yritän tässä itselleni todistella, etten ole maailman kaikkeuden kamalin äiti, jos nyt laitan lapsen yksinään selviytymään sängyssä olosta...

Kai se vaan niin on, ettei tähän lapsen kasvamiseen totu ikinä, vaikkei tässäkään tapauksessa ole kysymys kuin kuukausista. Lauantaina siellä synttäreillä mietin, että ei aikaakaan, kun meilläkin vietetään 1v synttäreitä. Apua! Ja taas mä nuuskutan vauvahajua, koska en ihan tarkasti muista, missä iässä se alkaa häviämään...

Ihana tuttavuus, puruluu. Ainut ongelma, että Viljo ei osaa pitää sitä vielä itse.

Jätkä rokkaa mielellään lattialla, jalat ja kädet vispaa mielettömästi. Vielä ei mitään aikomustakaan kääntyä mihinkään itse.

Jotenkin tästä kuvasta huomaa, miten on jo isomman näköinen, enää ei oo ihan "pikkuvauva"

Mitä se sitten ikinä tarkoittakaan... En tiiä, mä kun oon vasta 3,5kk...

Eilen oli joku hössötys, nimeltä vappu. Siskolla oli naamari, ja se näytti ihan hassulta. Se vietiin sinne iskälle, en kyllä tiedä mikä se sellainenkaan on, mutta sinne se aina välillä menee, ja sitten se taas tulee takaisin, hassu juttu.

Meillä roikkuu jotain paperijuttuja ja äidin suusta tuli jotain jättipalloja, kaikki eri värisiä. Ei se kuitenkaan yskiny, että pysty hengittämään. Toisin kuin mä, mua alkaa aina ahistaa jos jotain tulee mun naamaan yhtäkkiä. Mulla on kuulemma hengityksen pidätys refleksi, okei, ihan sama, mut inhalta tuntuu.

Tänään on mun tyttöystävän synttärit. Äiti puki mut jo aamulla, sinänsä höntti, koska mä aion kuitenkin räkästä soseet näille mun vaatteille. Sose suussa on niin kiva jutella. Äiti ei kyl tykkää, ihme tiukkis!

Tänään mä en ookaan tehny juuri mitään merkillistä. Nukuin kuulemma hirmu pitkään, noh, mä nyt nukun tasan niin pitkään kun nukuttaa. Ihan vinkiks äiti, et mä en tunne kelloo :) Nyt mä vispaan sitteris mun lelujen kanssa, nääkin kyl alkaa jo olla tosi tyhmii ja yritän tässä nostaa äänenkorkeutta, et joku mut huomais!

Laitan tähän loppuun muutaman foton.

Yritin viestittää äidille ensimmäisessä kuvassa silmillä, että "mee nyt jo huitsikkaan sen kameras kans". Se laitto mulle tollasen pipon, minkä se teki. Hei haloo! seuraavaks tulee kesä...

Sit mä yritin kertoo, et mä näytän vaan tälläsii älyttömii ilmeitä, jos tajuisit lopettaa.

Viimeseks sit on tää, "noh mä hymyilen kauniisti, josko siitä sit pääsis eroon" taktiikka.

Valtavan hauskaa vappua kaikille, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ;)

Niin se vaan pienenä on aloitettava äidin apulaisen hommat. Äidin piti saada käsitöistä kuvia, ja kun ne kerran on Viljolle tehty, niin Viljohan ne päällä saa myös poseerata :)

Aluksi hänelle ei maistunut kuin NYRKKI, eli kaipa niitä hampaita on jossain vaiheessa odotettavissa?! Vielä ei tunnu, mutta ikenen läpi näkyy. Vanhemmista muksuista kyllä muistelen, että siinä silti vielä tovi jos toinenkin vierähtää, ennenkuin mitään konkreettisen kovaa alkaa suusta löytymään.

Muutenkin poika on alkanut aina kun rupeaa väsymään, syömään nyrkkiä. Oon sitten vaan nyrkin vaihtanut tuttiin, laittanut peiton päälle ryntännyt hänet omaksi pesäksi, ja TADAA kaveri on muutaman minuutin päästä untenmailla.

Toi lörppä, mikä näkyy peiton alta, on housun puntti. Potkii niin kovasti, ettei enää housutkaan pysy jalassa :)

Idean tohon "pojan yltiöpäiseen fyllaamiseen" sain anopilta, joka kertoi, että pojan isä on aina nukkunu tyyny naaman päällä. Kuulemma on aina rauhoittunut. Voisin kuvitella, että vielä Viljon ikäiselle vois tulla hengitysvaikeuksia ihan tyynystä, mutta hyvin tuntuu peitto naamalla nukkuvan. Yleensä se vielä jossain vaiheessa huitaisee ton peiton tosta kokonaan naaman yli.

Mutta siis ne "käsityöposet"

Kyllä mä sanon, että Viljossa on ns. ainesta :)

Tein siis automatkoja varten tuollaisen lörpän pipon (joka on ilm. vähän liian iso, koska heiluu ympäri sitä mukaa, kun Viljo päätään kääntää...). Sukat oli pakko myös tehdä, koska Marttojen tekemät jäi auttamatta pieneksi.

Yhyy, niin ne vaan kaikki "vauvavaatteet" on siirretty pois silmistä. Enää ei ole toivoa 60cm ja alle vaatteisiin herraa tunkeman.

Eilen sitten rohkaistiin mielemme, ja päätimme antaa Viljolle perunaa. Koska tuo velli ei oikein iskenyt, ja sen ajoittaminen on hankalaa... Ja no Okei Okei, mä vihaan pelata tuttipulloilla! (kun kerran ei oo pakko). Lisäksi joka kerta vellisyötön jälkeen, meni hetki, ennenkuin Viljo taas orientoitui tissiin -eli joka kerta joutui miettimään otetta.

Kokeilu meni paremmin kuin hyvin! Tässä kuvakavalkadi, josta näkyy, että poikaa alkoi jo naurattaa kun uusi lusikallinen on tulossa...

Ensimmäinen lusikallinen EVER:

Tämän pahempaa irvistystä ei tullut millään?!?

Ja tämän jälkeen alkoikin koko touhu jo nauruttaa:

Olin kyllä täysin ällikällä lyöty, ettei poika edes kakonut yhtään. Tyynesti vaan lierutteli hetken pottua suussaan ja nielaisi pois :)

Ostin tänään reserviin peruna-porkkanasosetta, on sitten jotain "pikaruokaakin" tarjolla, jos niikseen tulee.

Tänään jouduin jo toppuuttelemaan poikaa, 5 lusikallisen kohtaa mun oli pakko laittaa stoppi. Eihän se ton ikäsen vatsakaan nyt kaikkea voi kestää :) Eilinen 2 teelusikallista kesti ainakin tosi hyvin. Eikä vieläkään mitään oireita ole tullut -syötiin kuitenkin jo puolilta päivin.

Unet on ainakin nyt jo parantunut, viime yönä veti ekan pätkän 4h, 3h, 3h ja vajaa 3h että 12 tuntia oli kokonaisunet. Mikä parasta ensimmäisen pätkän veti omassa sängyssään, että sain minäkin välillä nukkua "ihan missä asennossa " tahdoin!

Meillä siis jatkuu soseiden ihmettely. Huomenna varmasti syödään sosetta jo 2 eri aterialla :)

Meillä aloitettiin eilen illalla riisivelli, otos on tästä hetkestä:

Poika veti 60ml yhteen pötköön ilman nikotteluja tai pullon ihmettelyä (ei ole koskaan juonut pullosta) ja sen päälle vielä yhden tissillisen maitoa...

Vaan miten kävi, ei tullut meille pidempiä yöunia ei. Ei nukuttu tuntia pidempään pötköön. Ei ollut ihanaa rauhaa ja tuhisevia ihmisiä makkarissa. Meillä oli tunnin pötköön nukkuva pieni mies, joka roikkuu tississä... *huoh*

Tänään illalla otetaan uusi taktiikka. Annan taas vellin ja sen jälkeen iltaunille. Ja siirto suoraan omaan sänkyyn. Josko se on sitten se maidon haju, mikä pitää hereillä ja herättää pientä miestä?

Tänään on muutenkin päivällä nukkunut tosi huonosti, päikkäreitä vaan puolen tunnin pätkää kerrallaan, vaikka aamupäivällä häntä nukutti tosi hyvin. Aamu yhdestätoista tähän hetkeen kaksilla puolen tunnin unilla... Vähän on väsynyt olo itsellä :)

Nyt viimein nukahti massulleen karmean kiukuttelun jälkeen sohvalle, toivottavasti tulee edes paremmalle tuulelle. Vaippaa vaihtaessa on saanut myös kaksi oikeaa kirkuraivaria -ihan kuin sattuisi johonkin. Johtuisikohan eilisestä rokotteesta? Neuvolantäti sanoi, että siitä voi tulla kärttyinen 6 tuntia rokotteesta, meidän Viljo vaan tuli 24h rokottamisesta... :)

Katsotaan nyt, miten menee. On mulle sentään jaeltu myös hurmaavia hymyjä ja kerrottu päivän polttavia vauvauutisia, valitettavasti vaan gögöguu, ja ööööaahööap ei ihan vielä auennut mulle. Ehkä mä vielä petraan tällä "äiti-vauva" kielikurssilla.

Sellaista täällä, katsotaan miltä päivä näyttää huomenna :)

Meillä oltiin eilen tutkimuskäynnillä Turussa, Viljo osallistuu Hyvän Kasvun Avaimet tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan ensimmäiset pari vuotta kaikkea mitä lapsen elämässä tapahtuu ja sitten tehdään loppupäätelmä. Lähinnä keskitytään flunssiin ja korvatulehduksiin. Verikoe otettiin, mistä Viljo ei anna yhtään pistettä kenellekään. Vielä ulko-ovellakin meni hänellä naama ryttyyn kun näki tutkimushoitajan, kerta kaikkiaan ilkeä nainen... :)

Siellä myös punnittiin... TADAA! Pojan lukemat olivat vaatimattomat 7585g ja 62,8cm! Ja poika täyttää 3kk vasta ensi viikolla. Nyt sitten saadaan tietää mitä viikossa paino nousee, koska tasan viikon päästä on neuvolakäynti.

Uusia taitoja opetellaan. Massulleen kääntyy avustaen, mutta itsellä hänellä ei (vielä) ole mitään kiirettä mihinkään. Tosin kun katsoo tätä outokumpua, voi se kierähtäminen ollakin "vähän haasteellista" :D

Kovasti Viljo myös opettelee jokeltelua, nyt on vuorossa "korkeat" äänet, vielä ei tule varsinaisia kiljaisuja, mutta selvästi äänenkorkeuksia on jo monta erilaista.

Vielä ei tartuta kiinni mihinkään tarkoituksella, mutta tänään muksi jo sitterin elukoita ihan selvästi tarkoituksella. Että kyllä sekin taito sieltä varmasti pian pompahtaa esiin.

Tänään oli myös enkkapäivät vaunuissa nukkumisessa. Oli niin ihana ilma, ja vihdoinkin myös meillä hiekkatie on niin kuiva, että lähdettiin oikein vaunulenkille. Sen päälle Viljo jäi vielä vaunuihin nukkumaan ja yhteensä veteli vaunuissa parin tunnin tirsat :) Hyvä, hyvä :) Yleensä sisällä ei tällä hetkellä taas nuku kuin tunnin puolitoista, että siinä mielessä olisi hyvä jos edes joskus nukkuisi (ja olisi syömättä) vähän pidemmän välin.

Yöt on edelleen rauhallisia. Viljo nukahtaa yöunilleen kahdeksan yhdeksän aikoihin ja nukkuu ekan pätkän noin kolme tuntia, sitten vetää vielä toisen pidemmän pätkän 2-4h ja sitten heräileekin tunnin välein... Mutta pääasia on kun ei kiukuttele öisin, niin mä pystyn ihan hyvin nukkumaan ja imettämään samaan aikaan. Meillä siis nukutaan perhepedissä vielä hyvin vahvasti, eikä näillä syömäväleillä kyllä pinnikseen poika ole menossakaan -koska mä itse haluan nukkua :) Itsekäs äiti :)

Äiti myös käväisi kirpparilla, ja eihän näitä voinut vastustaa. Ihan ihanat lenkkarit, ja pitihän niitä kokeilla -ihan hyvin ne pysyy jo nyt jalassa, vaikka ehkä numeron verran onkin vielä kasvunvaraa

Eivät maksaneet kuin vitosen, ja meinasin, että vaikkei pidettäis kuin vähän aikaa niin olivat silti hintansa väärtit :D

Jahas, työnantaja kutsuu...

Täällä kehitellään taitoja. Mitään "maata mullistavaa" ei vielä ole kyllä pystytty kirjaamaan aikakirjoihin, mutta kova yritys on :)

Tällä hetkellä hämmästyttää noi nyrkit. Ne kun huitelee ihan joka puolella, eikä niihin oikein tunnu saavan mitään tolkkua. Paitsi silloin kun ne osuu tuohon aukkoon nenän alapuolella... Silloin alkaa kuulua nussutusta ja maiskutusta, koska pitäähän niitä maistaa, kun kerran "osuivat kohdalle". Ton touhuja on niin hauska seurata :)

Nyt on aavistuksen alkanut kiinnostaa tuohon sitteriin kuuluvassa kaaressa olevat elukat. Äskenkin tuijotti vissiin minuutin, kun yksi ankka heilu ees-taas-ees-taas :)

Hyvin yksinkertaisista asioista on hauskaa, kuten esim. ilmakylpyily ilman vaippaa. Toisinaan taas tuo ilmakylpeminen saa aikaan valtavan huudon, eli tarkkana tässä saa äitinä olla kuulostelemassa, minkähänlainen tuuli taas tänään tuolla toukalla on :)

Meidän Viljo taitaa muutenkin olla jotenkin varhaiskehittynyt. Nimittäin hän haluaa edelleenkin tasaiseen tahtiin meidän kielellä "own speissiä" eli ihan sama missä, mutta pois lirkuttelevien vanhempien läheltä. Aika aikansa kutakin meinaa Viljo, eihän täällä kuule omia ajatuksiaan! Koko ajan joku sössöttää nokan edessä! Niimpä huuto yleensä hiljenee, kun laskee ihan itsekseen pojan sohvalle / sitteriin / autonistuimeen mitä nyt sitten keksitkin, kunhan siellä saa olla yksin :)

Muuten poika on taas yltiöpäisen sosiaalinen luonne. Höpöttää omia juttujaan ihan uskomattomia lauseita. En oo ihan varma, pystyykö noin pitkillä lauseilla oikeasti puhumaan, mutta kun juttu alkaa, ei siihen meinaa tulla loppua lainkaan :) Ögöö ja uguu on tällä hetkellä hittisanoja, muutama yksittäinen ääh ja öh kuuluu myös repertuaariin. Pitkät pätkät koostuu näiden äänteiden sulassa sovussa tapahtuvasta kakofoniasta.

Hän tykkää myös puhallella "Kooh" tulee sellaisella matalalla Darth Vader tyyppisellä äänen painolla, eli hyvin matalalta :) Lisäksi Pjuuuifh on myös oikein hyvin hallussa, tätä voi tehdä myös esim. pahimmassa herumisvaiheessa olevan tissin kanssa -maito lentää noinkin pienen ihmisen puhalluksesta äärettömän pitkälle. Taidot on monet juu, en sitten tiedä tämänkään taidon tarpeellisuudesta...

Lattialla ei nyt jostain syystä viihdytä kovin paljoa, en ole siitä kyllä kovin huolissani. Meillä ei kukaan muksuista oo ollu mikään yltiöpäinen lattialla kellijä :) Kiukkuhan siellä tulee...

Jaahas, työnantajan mielestä alkaa tää netissä notkuminen piisata... Tässä keskittyneitä kuvia "sitteriharjoituksista" :)

Ja vielä yksi pakollinen hymykuva :)

Meillä elämä on melko "urautunut" uomiinsa, mikä on tosi kivaa. Edelleen Viljo on rauhallinen ja kiltti vauva, joka ei turhista kitise. Aina jos miehellä on itku, niin varmasti tietää, että joku on vialla. Väliajat jokeltelee ja killittelee hyvän tuulisena.

Rytmiä on tullut myös öihin, ja ne tunnin välein syötöt on onneksi (ainakin toistaiseksi) taakse jäänyttä elämää. Nyt on alettu pidentää syöntiväliä varsinkin öisin, ja muutamana yönä on jopa päästy huimaan 3,5 tunnin unipätkään! Wow, Viljolta tuo on jo tosi paljon... Eilen tehtiin päikkäriennätys. Kaveri veti unta kuulaan 3h15min! Nukahti auton turvaistuimeen ja jatkoi siinä uniaan kotiin tultuamme, kun en alkanut mitenkään siitä ottamaan pois. Avasin vaan turvavyöt, ettei mahdollisesti kiristäisi. Siinä sitten vielä nukkui olohuoneen lattialla yli kaksi tuntia :)

Siitä kun heräsi, niin olikin kova nälkä!

Mulla on ollut jotain ihme energiapiikkejä viime aikoina :) Eilen piti vain olla, niin jopas intouduin (ihan huomaamattani) siivoamaan yhden keittiön "ryjäkaapeista" ja siinä samalla löysin uunin puhdistusainetta. Sen enempää asiaa miettimättä suihkin tökötit uuniin ja jätin vaikuttamaan. Sinänsä ihan hyvä, koska jos olisin asiaa yhtään harkinnut tai miettinyt olisi varmaan jäänyt odottamaan parempia aikoja. Tuo uunin puhdistus on nimittäin keittiö varmasti kamalin homma. Kyllähän sen aineen sinne huiskii, mutta se pois hinkkaaminen ja peseminen -YÖK! Eikai se muuten niin paha olisi, mutta se asento missä joutuu känittämään on ihan hirvee. Niska oli jumissa jo ekan 3 min jälkeen, mutta nyt on työ tehty, ja uuni kiiltää hienosti :)

Kaapit joutuu muutenkin nyt tulilinjalle, kun kerran alkuun pääsin. Ihan uskomaton määrä on ihmisellä tarpeetonta tavaraa "jos joskus tarvii" Nyt alkaa olla tässä taloudessa kaapeissa marinoituneena 2 vuotta tavaraa. Pidän sitä aika hyvänä merkkinä tavaran tarpeettomuudelle -jollei sitä ole tarvittu, niin tuskin tarvitaankaan... Varmaan nuo telkkarista tulevat "ehosta talosi myyntikuntoon" ohjelmat on tartuttanut muhun jotain :)

Keväinen aurinko paistaa ihanasti (varmaan myös osasyyllinen tähän siivousintoon :D) mutta täällä päin ei ole vaunujen kanssa vielä vähään aikaan mitään asiaa. Aamulla on liukasta ja iltapäivällä on sohjoa niin paljon, ettei vaunujen kanssa pääse mihinkään. Seuraavaksi on sitten sitä kuralöllöä joka paikassa, että me varmaan päästään vaunuilemaan seuraavan kerran juhannuksena :D

Viljo on alkanut selvästi heiluttelemaan käsiään terhakkaammin, eli alkaa pikku hiljaa ymmärtää, että niitä voi oikeasti hallita. Tänään sai jo vahingossa sitterikaaressa olevan lelun pesulapusta kiinni. Uskoisin, että enää on viikoista kiinni, kun aletaan oikeasti tarttumaan tavaroihin tarkoituksella.

Me siis jatketaan tätä seesteistä vauvaelämää ja nautitaan täysin siemauksin!

Tässä myös isoveli ylpeänä :)

Eilen meillä oli lääkärineuvola, kun maanantaina tuli komeat 2kk mittariin.

Lukemat näytti: 6845g ja 61,5cm eli komeasti kasvetaan edelleen. Lääkäri kyllä totesi, että ei varmasti ihan rintamaidolla mene tämä lapsi puolivuotiaaksi. Vastasin hälle, että mä annan pojalle perunaa heti, jos vähänkin vaikuttaa tyytymättömältä saamaansa ravinnon määrään. Toistaiseksi kuitenkin poika on tyytyväinen ja on alkanut myöskin nukkua kolmen tunnin pätkiä.

Sunnuntaina oltiin vähän Eurassa Offaamassa, eli ajamassa maastureilla metsässä. Viljo keikkui tietenkin mukana, koska häntä on vähän heikkoa vielä jättää mihinkään pitkäksi aikaa. Eikä hän tuntunut lainkaan valittavan, vaan veti sikeitä hytkyvässä autossa tyytyväisenä. Tämä on lähinnä harjoittelua loppukesää varten, jolloin tarkoituksena on lähteä lappiin ajamaan OffroadTour:a ja siinä vierähtäisikin sellaiset pari viikkoa. Katsotaan nyt tuleeko alustavasta suunnitelmasta mitään.

Istuimen telakka on siis ruuvattuna autoon kiinni, eli minkään näköistä tippumisen vaaraa ei ole. Kuvassa tuo näyttää lähinnä leijuvan ilmassa :) Maastossa ajetaan pääosin pelkällä tyhjäkäynnillä, eli tämä ei ole mikään vauhtilaji :)

Meillä oli ihana yö, eikä pelkästään siksi, että Viljo nukkui ensimmäisen pätkän 22:22 - 3:15 eli JEEE! Enkat tuli :) Toivottavasti tämä trendi jatkuu, ja pikku hiljaa päästäisiin lähemmäs 4 tunnin unipätkää kuin sitä tunnin...

Toisaalta, nyt on sitten myöskin tissit melko pinkeät, kun tahti yllättäen taasen hidastui. Pieni paha kuitenkin siitä, että sai nukkua vähän pidempään.

Tänään onkin ohjelmassa yhdet synttärit ja keskenään kotona oloa. Isäntä on "harrastuksensa" parissa käytännössä koko päivän, eli meillä on tavallinen arkipäivä, vaikka onkin lauantai...

Eilen kävin lopputarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. Repeämä oli kuulemma siististi parantunut ja sisätutkimuksessa kaikki näytti siltä kuin pitääkin. Aina se vaan kirpaisee, koska limakalvot on niin herkkänä.

Ehkäisyksi saatiin Cerazette, mikä on mulle (joo, vaikka mulla onkin 3 lasta... ) ihan tuntematon pilleri. Otetaan joka päivä, eikä pidetä mitään taukoa. Eipä paljoa muuta väliä, kunhan vaikutus on toivottu, eli ehkäisevä :) Ainoastaan haittavaikutuksia odotellessa, jotenkin musta tuntuu, että meidän tuurilla hyvinkin mahdollista, että tämä ei sovi meille...

Eilen meillä viriteltiin jälleen keskustelua toisesta lapsesta. Onko kenelläkään muulla tällaista? Mies olis siis tyyliin heti valmis toiseen, ja minua ei sitten taas (suomeksi) oikeastaan vähempää vois kiinnostaa... Noh, katsotaan mihin tuo miehenkin innokkuus tosta haihtuu, kun Viljo alkaa liikkumaan :)

Tällä hetkellä seukkaaminen on lisääntynyt, mutta iltapainotteisesti. Käytännössä Viljo nukkuu aamut ja seukkaa sitten iltapäivällä, ottaen muutamat tehotirsat. Iltaisin esiintyy myös kiukuttelua, ja enenemissä määrin siksi, että poika on niin väsynyt, että nukuttaa, mutta eihän sitä voi nukkua, kun voi jotain mennä ohi...

Käsiä tuijotettiin eilen, mutta ei vielä vissiin mennyt jakeluun, että ne on omat kädet... Yhden kerran nyrkki jopa eksyi suuhun, mutta jahka se lähti taas sieltä pois, ei se enää takaisin osunutkaan. Melkoista tuurin kauppaa siis :)

Eilen otettiin myös "läheisyyskuvia" Jorsen kanssa, harjoiteltiin vauvan kanssa lattialla oloa. Hienostihan tuo meni, vaikka mulla olikin "hieman" ennakkoasennetta, että siitä ei tule mitään. Koira osaa kuitenkin vuoden vanhan labbiksen innolla suhtautua melko kaikkeen -eli joko täysillä tai ei ollenkaan. Hienosti kuitenkin asetteli tassunsa IHAN vauvan viereen, mutta ei kuitenkaan koskettanut. Luulempa, että herraan tulee enemmän vauhtia, kun Viljo alkaa tarttumaan karvoihin kiinni -voipi olla, että nukkumapaikka siirtyy hieman etäämmälle.

Jaahas, kaipa se kudin pitää ottaa hetkeksi käteen, kun poika tuntuu vielä vetelevän hirsiä meidän sängyssä :)

Ajattelin silloin neuvolassa, että mitäköhän meille mahtaa tarkoittaa tiheän imun vaihe. Nyt tiedän. Meillä se tarkoittaa, joka toinen tunti molemmat tissit tyhjiksi ja päälle vielä tutti... Tätä on nyt jatkunut pari iltaa klo 16-22 onneksi sentään yöllä on mennyt sen normaalit 2 tuntia.

Ilmeisesti myös joku "läheisyys" vaihe meneillään ja siksi syli on lähinnä ainoa paikka missä viihtyy. Yölläkin pitää ottaa rinnan päälle nukkumaan mahalleen, niin rauhoittuu. Yleensähän hän ei ole pitänyt mitään suurempia huutoja, mutta nyt on myös sen suhteen ollut pari yötä vähän rauhattomampaa.

Varmaan omalta osaltaan vaikuttaa se, että nenä on taas enemmän tukossa. Aamulla oli ihan tukossa, ja yölläkin ikävät räkäjojot meni hissin lailla ylös alas. Noi on sen verran syvällä, että niistäjällä ei niihin ole mitään arpaa. Niimpä me on käyty aamuisin jälleen "nenänavaussuihkussa" ja sillä tavalla on niistäjälläkin saatu jälleen pyydystettyä jonkun verran tuota inhottavaa limaa ja kuivunutta räkää.

Silmät jatkaa edelleen rähmimistään. Tosin, pysyvät nykyään pidempiä aikoja putsaamisen jälkeen siisteinä, että toivottavasti ne kyynelkanavat sieltä alkaisivat aukeamaan.

Neuvolan täti sanoi, ettei noille silmille tehdä mitään ennen vuoden ikää. Siihen mennessä niiden pitäisi aueta itsestään, kasvun myötä. Jos sitten edelleen jatkavat rähmintää, voidaan ne operoida auki. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, eli toiveissa on, että jossain vaiheessa olisi "pelittävät silmät".

Huomenna onkin mulla lopputarkastus, eli saadaan tuomio onko tuosta "vehkeestä" enää mihinkään :D Ensi viikon tiistaina on taas Viljolla 2kk neuvola, että siellä kuullaan jälleen nuo kriittiset mitat...

Mulla on muuten imperiumin vastaisku tuolle kitinälle iltaisin... Tänään solmin ekan kerran, ja tuotekehittelyä (harjoitusta) tuo vielä vaatii, että liinan saa oikealle kireydelle ja korkeudelle. Aamukokeilussa poika ainakin nukahti ihan muutamassa minuutissa, ja keikkui liinassa mukana kun leivoin pullataikinan :) Tosin liina oli aivan liian löysä, eli ensi kerralla pitää kiristellä vähän tiukemmalle, lapsi valahti pikkuhiljaa niin, että löytyi tissien välistä (eli tosi alhaalta nykyään :D)

Itsensä kuvaaminen on muuten tosi vaikeaa :) Peilin avulla päästiin kuitenkin jonkunnäköiseen lopputulokseen. Tuon solmun olen katsonut KantoLiinakanavalta, ja sen näytti myös kädestä pitäen Viljon kummi, jolta myös tuo liina on lainassa -siitä siis tuo tosi epämiehekäs väri :) Tuo sidonta on sen verran helppo, että minäkin opin sen kerta näyttämisellä. Tosin en tiedä olisinko onnistunut pelkästään noilla kuvilla, tässä on nyt kuitenkin käytössä pelkästään imetysaivot...

Nyt kun herra keksi kameralle hymyilyn, niin aamu oli yhtä hymyä ja äiti räpsi tietty kuvia. Nyt tarvitsen teidän apuanne!!!

Pitäisi valita Viljosta hyvä kuva lehteen, nimi-ilmoitukseen, autathan minua?!

Kuvan valinnassa auttaneiden kesken arvon jonkun pienen palkinnon, joten muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi kommenttiisi :)

Aikaa on sunnuntaihin klo 19 asti, sitten pitää valita kuva, jotta kerkiää maanantaina toimitukseen :)

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Kaikissa on omat hyvät puolensa, eli mahdotonta :)

Loppuun vielä kevennyksenä, meillä nyt myös lapsi sopii koiran väreihin....

Viljo sai niin paljon kivoja ristiäislahjoja, että päätin kuvata nekin tänne "muistiin". Lisäksi tänään aamulla vihdoinkin sain ikuistettua HYMYN! En sitä kaikkein leveintä koko naama hymyä, mutta hymy se on tämäkin :)

Hymyily johtuu pääsääntöisesti siitä, että kakkalakko loppui aamulla. Hän toivotteli äidille hyvät huomenet rojauttamalla sellaiset napaan asti sinappiset huomenet... :) Pääasia, kun helpotti, koska eilinen oli melkoista kitinää puolesta päivästä asti, jolloin maha teki stopin.

Maailman valloittavin hymy:

Ristiäislahjat, lemppari ehdottomasti Tiikeripuku :)

Lisäksi kukat:

Ja viimeisenä maailman suukotettavimmat varpaat :)

Lisäksi ristiäisissä saatiin kasa käytettyjä vaatteitta, mutta kuvasin tänne vaan ns. uudet ihan varta vasten tätä tilaisuutta varten hankitut.

Jahas, "velvollisuus kutsuu" kitinä yltyy sitterissä...

No niin, nyt on pojalla nimi. Kävin itseni kanssa kovaa taistelua siitä, että julkaisenko nimen vai en. Toisaalta sen selville saaminen ei kovinkaan suurta salapoliisin taitoa vaadi, mutta sitten taas ajattelin, että kun en muitakaan nimiä ole "aktiivisesti" kertonut, niin jatketaan samaa linjaa. Jos haluat nimen tietää, jätä kommenttiin sähköpostisi niin laitan "salaisuuden" tulemaan :)

Koska kuitenkin joku nimi pitää lapsella olla (blogissakin....) niin käytän tästä lähtien kakkosena vahvasti ollutta vaihtoehtoa eli Viljoa. Lopullisen nimen ja Viljon välillä käytiin vielä taistoa lauantai-iltaan asti. Sitten lopulta päätettiin pitäytyä alkuperäisessä vaihtoehdossa, koska jos etummainen nimi olisi vaihdettu, olisi muutkin nimet menneet vaihtoon -koska mun korvaan ne ei enää Viljon perään sopineet.

Mulla meni se leipomispuoli sitten lopulta "vähän" överiksi ja lopulta mä tein itselleni stopin lauantaina klo 16. Siihen asti olinkin sitten 3 päivää vääntänyt jos jonkinmoista, enemmän ja vähemmän onnistunutta :) Pikkuinen juttuhan tässä on se, että ei pysty mitään tekemään keskitetysti pötköön. Aikaakin kuluu sitten tällä tyylillä ainakin tuplat normaaliin verrattuna, koska leipomisesta huolimatta kaiken muunkin on huushollissa toimittava :)

Lopulta leivoin: gluteiinitonta kuivakakkua, gluteiinitonta pullaa, gluteiinitonta mansikkasuklaa kakkua, valkoisesta suklaasta tein myös kakun, juustotikkuja, vadelmakeksejä valkosuklaakuorrutteella, (ohje periaatteessa tuo, mutta kuorrutteena valkosuklaata, löytyy murotaikinapaketin kyljestä) gluteiinitonta pullaa (ohje tuo, mutta jauhot gluteiinitonta) ja sipulibriepiirakkaa vähän muunneltuna (enemmän juustoa kuin alkuperäisessä). Lisäksi oli tietty keksejä 4 eri sorttia.

Hyvin teki leipomukset kauppansa ja tosi vähän jäi mitään jälkeenpäin nassutettavaa. Tosi hyvä, koska mä en yleensä kauheasti tykkää syödä esim. kakkua.

Päivänsankari käyttäytyi koko päivän erittäin mallikelpoisesti. Ihmettelin, miten poika jaksoi olla hereillä niinkin kauan, koska normaalisti päivisin ei ole kuin noin tunnin kerrallaan hereillä. Nyt jaksoi parilla tunnin päikkärillä olla hereillä 12-19 eli hänelle tosi maraton. Tietty oli niin paljon naamoja ja jännää ääntä, että ei siinä sitten niin nukuttanut :)

Vähän arvelutti, että miten käy yönukkumisen, mutta ihan normaalilla kaavalla mentiin. 3 yöheräämistä on nykyään vakio. Nukkumaan mennään siinä 21-23 aikaan, riippuen vähän iltojen telkkaritarjonnasta. Eilen kyllä olin sen verran zippi, että nukahdettiin molemmat sohvalle jo ennen puolta kymmentä.

Tänäänkin on ollut sellaista pientä kisaväsymystä ilmassa, niimpä en ole pahemmin stressannut siivoamisen kanssa. Kyllähän noi likaiset tiskit ja pyykit tunnetusti odottaa :)

Meillä hymyillään koko ajan tihenevällä tahdilla, ja tänään hän tuijotteli epäuskoisesti nyrkkejään... Eli kohta varmaan nekin alkaa hakeutumalla hakeutua suuhun, jahka hän nyt ensin hoksaa, että ne on HÄNEN omat nyrkit.

Kyllä tuo ihmislapsi on niin avuton verrattuna muihin eläinkunnan lapsiin.

Nyt mä keskityn taas lemppäripuuhaan = kutomiseen, joka on jäänyt ihan miniksi, kun on tarvinnut siivoilla ja leipoilla :)

Tässä vielä muutama otos tilaisuudesta :) Pojalla on muuten ihan isänsä leuka... (näkyy röpelöreunaisessa kuvassa -vertailun vuoksi :D)

Nyt on opeteltu yhteiselämää taas viikonlopun ajan. Selvästi poika jaksaa olla jo puolisen tuntia - tunnin verran hereillä tai ainakin semihereillä. Parin viime päivän aikana on myös alettu tutkia ympäristöä. Lähinnä kiinnostaa lamppu ja tuolin jalka -mutta pääasia kun edes joku kiinnostaa :)

Käväistiin kaupaussa ja lisäksi myös oltiin laskiaistapahtumassa kylläkin vain katsovana osapuolena -koska ei ihan vielä "ikä riittänyt" pulkkamäkeen. Syötiin kuitenkin makoisat pullat ja saatiin vihdoinkin kysytyttyä toisetkin kummit. Eli nyt on kasassa molemmat kummit, tänään on tarkoitus lähteä hakemaan kutsukorttiainekset Tiimarista ja sitten onkin enää lähettämistä vaille :) Pitää käydä ostamassa myös muumipostimerkkejä, niitä nimittäin näytti vielä olevan Siwassa.

Mulla on migreeni alkanut nostaa päätään oikein kunnolla. Nytkin tunnen kun se tuttu tykytys tuntuu takaraivolla, lauantaina juurikin otin parin tunnin vaakatasot, kun ei kertakaikkiaan "pää kestänyt olla pystyssä" jos tämä vielä jatkuu niin tarvitsee varmaan mennä tarkistuttamaan näkö...

Sitteri on edelleen pop :) Tietty myös auto on pop, eli kaikki mikä täristyttää vähän... Eli ihan normaali pikkuvauva ;)

Yöt on edelleen mennyt hyvin, viimeistään puolilta öin meillä on kaikilla taju pois, nyt on tullut uutuutena klo 3:30 herätys (siis kunnon huudolla) mutta ilmeisesti äiti vaan nukkuu sen verran sikeästi, ettei pienemmällä metelillä tunnu tissiä tulevan ;)

Aamulla herätään tasaisesti puoli yhdeksältä, mikä on ihan hyvä, ettei mene koko päivä makoillessa :)

Lopuksi vielä kuvapäivitys, lempipaikasta sitteristä...

Tämähän menee nyt sitten jälkikasvun puolesta juoruamiseksi... :D

Kategoriat menee näin alkuun varmaan vähän tiuhempaan -myöhemmin kun tapahtumarikkaus vähän muuttaa muotoaan on varmasti järkevämpää vähän pidentää aikavälejä. 3v1kk kun ei kuulosta kovin järkevältä...

Täällä voidaan paksusti, ja isi on tyhmä. En ymmärrä mikä siinä on, mutta nyt on kaksi iltaa isi ollu ihan TYHMÄ. Ihan sama mitä se tekee, musta se on tyhmä ja piste. Ei kelpaa sylit, ei samat asennot, ainoastaan äiti -mä totisesti toivon, että tämä ei tule olemaan mikään lopullinen ja pysyvä olotila, vaan kyseessä on nyt vaan joku tissitankkaus/äitihellyyskausi.

Eilen oli myös neuvola, ja tasan viisi kiloa näytti vaaka, eli kyllä ruoka ainakin perille menee... Pituuttakin oli yhtäkkiä pompsahtanut 56.2cm ja neuvolatäti epäili, että olivat TYKS:ssä ottaneet vähän turhan alimittaisen pituusmitan, koska kyllä muutamassa viikossa 4 sentin pituuskasvu on vähän turhan paljon -eli varmasti eivät ole venytelleet jalkoja mittaustilanteessa kovinkaan paljoa. Kuulemma ihan yleistä, että näin käy.

Meillä käytetään siis viralliseti 62cm bodyja, muutamia 56 senttisiä (Reiman) puolipotkareita on vielä käytössä. Muutenkin tuntuu, että tällä pojalla on keskivartalo "hyvin kehittynyt" koska neppareista ja pituusmitasta alkavat bodyt krinnaamaan -ei niinkaan leveydestä :)

Neuvolan täti taas lykkäsi D-vitamiini tippoja mukaan. Oon kahden vaiheilla annanko vai en. Jos annan on mahdollisesti seuraavat 3 päivää yhtä helvettiä (nimim. kahden lapsen kokemuksella) voihan toki olla, että meneekin ilman mitään vatsavaivoja, mutta oon jotenkin NIIN skeptinen. Meillä menee nimittäin yöt nyt niin hyvin, etten kyllä ole millään valmis uhraamaan hyvin (nyt jo!) muodostunutta rytmiä! Kaksi edellistäkin lasta on kasvanut ihan ilman D-tippoja (joo, joo olen huono äiti...) kun en kerta kaikkiaan niitä aluksi voinut antaa, sitten muistin sillon tällöin ja lopulta luovutin kokonaan... En oikein usko, että olen tämän asian kanssa yksin.

Poika menee nukkumaan 21-23 välillä ja nukkuu aamu puoli yhdeksään. Käytännössähän toki herää syömään parin tunnin välein, mutta ei pahemmin "känise" vaan mä käytännössä pystyn imettämään unissani tyypin -eli mä saan ihan kunnolliset yöunet (ainakin toistaiseksi). Yläkertaan tästä kiitos! On ihan eri juttu tehdä päivällä juttuja kun on pirteä :)

Muutoskin tapahtuu salamana, eli sen puoleen en kyllä vielä ole mitenkään "nuolaissut"... :)

Jäin ihmettelemään neuvolan monistenivaskaa (jos raskaana kuvittelit saavasi paljon "tietoa" kirjallisessa muodossa, niin se ei ole mitään tähän vauvaelämään verrattuna ;D) siinä kun oli jos jonkun näköistä brosuuria. Eniten oikeastaan pisti silmään (mainos) RELA tipoista, joita kuulemma voi antaa jo vastasyntyneelle jne. Neuvolan täti jutteli tyyliin, monet antaa jo ihan varmuuden vuoksi, ja vaikkei teillä vielä olekaan vatsavaivoja niin nämä tipat alkaa vaikuttamaan vasta viiveellä, että vasta 2 viikon käytön jälkeen voi sanoa että onko apua. Siis apua mihin? Kun ei meillä ole mitään sellaisia vatsavaivoja johon nyt mun mielestä kannattaa alkaa "ihan varmuuden vuoksi" syöttää lapselle maitohappobakteereja....? Oonko mä nyt jotenkin jäänyt jälkeen, koska musta neuvola on entistä enemmän siirtynyt olemaan "mainoskeskus" mitä erilaisimmille tuotteille. 

Tavallaan kyllähän sen ymmärtää, että on tosi kiva jakaa "ilmaisia" tuotteita asiakkaille, ja brosuureista toki varmasti saa myös ihan ajantasaista tietoa, mutta miten mahtaa olla sen tasapuolisuuden, puoluettomuuden sekä terveydenhoitajan ammattitaidon tuoda kaikki eri puolet asiasta esiin? Kyllä mulla ainakin nousee karvat pystyyn, kun pitää ostaa "tätä D-tippaa, sitten on tämän särkylääke ja vielä tämä vatsahappobakteeri" Eikä mitään mainintaa mistään muusta, tulee ihan mieleen Liberokassi TYKS:ssä -nykyään sentään kysytään haluaako sen, mutta muuten, onhan se pakko myöntää että karkean luokan tuotteellistamistahan sekin on (kyllähän minäkin sen otin :D).

Täällä sataa edelleen lunta koko ajan. Tyttö on kipeänä, joten olemme olleet sisällä taas muutaman päivän -tosi kiva, kun nyt olisi vihdoinkin lauhtunut sen verran että ei olisi mitään esteitä ulkoilulle :) No kyllähän me ehditään...

Huomenna onkin edessä Turussa uusi lastenkirpparin katselmus, saa nähdä mitä jää käteen...

Tässä vähän kuvaotoksia, ensin eka kylpy tässä maailmassa

Tässä vahtikoira työssään...

Lisäksi otos tuoreeltaan eiliseltä, eli on jo kasvettu (melkein) isoksi pojaksi...