Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Pienien miehien kasvua isoksi.

Pohdintoja äidin maailmasta ja tietenkin poikien päiväkirjaa, aina kun koneella ehtii oleilla.

Ristiäislahjat ja HYMYkuva!

Viljo sai niin paljon kivoja ristiäislahjoja, että päätin kuvata nekin tänne "muistiin". Lisäksi tänään aamulla vihdoinkin sain ikuistettua HYMYN! En sitä kaikkein leveintä koko naama hymyä, mutta hymy se on tämäkin :)

Hymyily johtuu pääsääntöisesti siitä, että kakkalakko loppui aamulla. Hän toivotteli äidille hyvät huomenet rojauttamalla sellaiset napaan asti sinappiset huomenet... :) Pääasia, kun helpotti, koska eilinen oli melkoista kitinää puolesta päivästä asti, jolloin maha teki stopin.

Maailman valloittavin hymy:

Ristiäislahjat, lemppari ehdottomasti Tiikeripuku :)

 

Lisäksi kukat:

Ja viimeisenä maailman suukotettavimmat varpaat :)

Lisäksi ristiäisissä saatiin kasa käytettyjä vaatteitta, mutta kuvasin tänne vaan ns. uudet ihan varta vasten tätä tilaisuutta varten hankitut.

Jahas, "velvollisuus kutsuu" kitinä yltyy sitterissä...

Nimi on saatu!

No niin, nyt on pojalla nimi. Kävin itseni kanssa kovaa taistelua siitä, että julkaisenko nimen vai en. Toisaalta sen selville saaminen ei kovinkaan suurta salapoliisin taitoa vaadi, mutta sitten taas ajattelin, että kun en muitakaan nimiä ole "aktiivisesti" kertonut, niin jatketaan samaa linjaa. Jos haluat nimen tietää, jätä kommenttiin sähköpostisi niin laitan "salaisuuden" tulemaan :)

Koska kuitenkin joku nimi pitää lapsella olla (blogissakin....) niin käytän tästä lähtien kakkosena vahvasti ollutta vaihtoehtoa eli Viljoa. Lopullisen nimen ja Viljon välillä käytiin vielä taistoa lauantai-iltaan asti. Sitten lopulta päätettiin pitäytyä alkuperäisessä vaihtoehdossa, koska jos etummainen nimi olisi vaihdettu, olisi muutkin nimet menneet vaihtoon -koska mun korvaan ne ei enää Viljon perään sopineet.

Mulla meni se leipomispuoli sitten lopulta "vähän" överiksi ja lopulta mä tein itselleni stopin lauantaina klo 16. Siihen asti olinkin sitten 3 päivää vääntänyt jos jonkinmoista, enemmän ja vähemmän onnistunutta :) Pikkuinen juttuhan tässä on se, että ei pysty mitään tekemään keskitetysti pötköön. Aikaakin kuluu sitten tällä tyylillä ainakin tuplat normaaliin verrattuna, koska leipomisesta huolimatta kaiken muunkin on huushollissa toimittava :)

Lopulta leivoin: gluteiinitonta kuivakakkua, gluteiinitonta pullaa, gluteiinitonta mansikkasuklaa kakkua, valkoisesta suklaasta tein myös kakun, juustotikkuja, vadelmakeksejä valkosuklaakuorrutteella, (ohje periaatteessa tuo, mutta kuorrutteena valkosuklaata, löytyy murotaikinapaketin kyljestä) gluteiinitonta pullaa (ohje tuo, mutta jauhot gluteiinitonta) ja sipulibriepiirakkaa vähän muunneltuna (enemmän juustoa kuin alkuperäisessä). Lisäksi oli tietty keksejä 4 eri sorttia.

Hyvin teki leipomukset kauppansa ja tosi vähän jäi mitään jälkeenpäin nassutettavaa. Tosi hyvä, koska mä en yleensä kauheasti tykkää syödä esim. kakkua.

Päivänsankari käyttäytyi koko päivän erittäin mallikelpoisesti. Ihmettelin, miten poika jaksoi olla hereillä niinkin kauan, koska normaalisti päivisin ei ole kuin noin tunnin kerrallaan hereillä. Nyt jaksoi parilla tunnin päikkärillä olla hereillä 12-19 eli hänelle tosi maraton. Tietty oli niin paljon naamoja ja jännää ääntä, että ei siinä sitten niin nukuttanut :)

Vähän arvelutti, että miten käy yönukkumisen, mutta ihan normaalilla kaavalla mentiin. 3 yöheräämistä on nykyään vakio. Nukkumaan mennään siinä 21-23 aikaan, riippuen vähän iltojen telkkaritarjonnasta. Eilen kyllä olin sen verran zippi, että nukahdettiin molemmat sohvalle jo ennen puolta kymmentä.

Tänäänkin on ollut sellaista pientä kisaväsymystä ilmassa, niimpä en ole pahemmin stressannut siivoamisen kanssa. Kyllähän noi likaiset tiskit ja pyykit tunnetusti odottaa :)

Meillä hymyillään koko ajan tihenevällä tahdilla, ja tänään hän tuijotteli epäuskoisesti nyrkkejään... Eli kohta varmaan nekin alkaa hakeutumalla hakeutua suuhun, jahka hän nyt ensin hoksaa, että ne on HÄNEN omat nyrkit.

Kyllä tuo ihmislapsi on niin avuton verrattuna muihin eläinkunnan lapsiin.

Nyt mä keskityn taas lemppäripuuhaan = kutomiseen, joka on jäänyt ihan miniksi, kun on tarvinnut siivoilla ja leipoilla :)

Tässä vielä muutama otos tilaisuudesta :) Pojalla on muuten ihan isänsä leuka... (näkyy röpelöreunaisessa kuvassa -vertailun vuoksi :D)

Ristiäisiin valmistautumista

Nyt on se vaihe, että ei oikein tiedä mitä tekisi, niimpä toteutan hyväksi todettua mallia: en tee mitään, vaan kudon :D Olen kyllä vannottanut itselleni, että ainoastaan tämän päivän tällä viikolla on oikeasti mahdollisuus tehdä vain tätä lempparihommaani, ja sitten onkin alettava tuumasta toimeen.

Ensi sunnuntaina on ristiäiset ja sitä ennen ihan muutama homma pitäisi tehdä.

Siivota tätä kämppää on ihan turha ennen perjantai-lauantaiakselia -ainakaan lattioiden osalta. Koirakin näyttää aloittavan karvojen tiputtelumaratoninsa, niin sen puolesta saa uusi ihana hiljainen imurini olla ihan rauhassa. lauantaina on hyvää aikaa valjastaa lapset viihdyttämään toinen toisiaan ja sutia kämppä läpi.

Tarjottavien puoli tuottaakin sitten jo vähän hikeä, kun en lainkaan tiedä mitä pitäisi tarjota. Onko tapana tarjota esim. täytekakkua? Kääk! miten voi ihminen unohtaa jo (!) kuudessa vuodessa tällaiset asiat :) Siis mitä te ootte syönyt / tarjonnut ristiäisissä? Meillä mennään kyseinen juhla kuitenkin ihan minimimiehityksellä. Kutsuttuna varsinaiseen tilaisuuteen on pelkästään meidän omat vanhemmat (uusine puolisoineen) sekä kummit ja isovanhemmat eli yhteensä osallistuvia on 11 aikuista vierasta ja 4 lasta + tietty me vanhemmat ja itse päivänsankari.

Illalla on tarkoitus pyytää muut "ei kutsutut" sukulaiset epäviralliselle kahville. Tämä ratkaisu tehtiin siksi, että tilaisuus pidetään meillä kotona ja meillä on ahdasta... Lisäksi jos oltaisiin jo pelkästään kutsuttu esim. meidän omat sisarukset lapsineen olisi pelkästään lapsia iältään 1-9v ollut 15 kpl(!) ahtaat tilat, ja tuollainen taapero / muksumäärä niin anteeksi vaan, mutta "ei kiitos". Haluan itsekin pystyä keskittymään itse tilaisuuteen, ja tällä miehityksellä se varmasti onnistuu parhaiten. Muut saavat kutsun tulla illala kahvittelemaan, ihan muuten vaan, jos haluavat.

Sinänsä tarjottavaa pitää kuitenkin tehdä "varastoon" sen verran, että sitä riittää myös illaksi. Eli jotain helppoja ohjeita, vinkkejä? Alustavasti oon ajatellut tehdä mokkapaloja, pullaa (vielä arvon leivonko itse, vai ostanko...) ja sitten jotain suolaista, ehkä juustotikkuja tai sitten jotain muuta "idioottivarmasti" onnistuvaa. Lisäksi varmaan "hätävaraksi" teen kuivakakun, ehkä sokerikakun jonkun muunnelman. Tuntuu vaan, että päätösten tekeminen näillä imetysaivoilla on vaan niin himputin vaikeaa.

Juomapuoli on sentään selvillä, teetä ja kahvia :D Lapsille ostan Sprite:a, koska se on tuntunut olevan meidän viimeisillä synttärikesteillä aina huippumenestys. En kyllä ymmärrä miksi kokis on kokenut niin kovan inflaation, mutta kaipa sitä saa joka paikassa :)

Nyt mä siis iskeydyn takaisin mun kutimen ääreen, poika nimittäin juuri nukahti, enkä viitsi "tuhlata" tätä hiljaista hetkeä esim. kauppareissuun -mikä sekin on tänään vielä edessä... :D Viime yö muuten meni jo melko normaalisti, eli nenä alkaa jo pysyä auki, onneksi tämän ikäisten flunssat on melko lyhyt kestoisia.

Kävijälaskuri
Viljo

 

s. 15.1.2010 klo 8:18

3720g

52cm

Edesottamukseni äidin masussa:

Onnekas perheenlisäys

Nyt äiti jatkaa raportointia edesottamuksistani täällä maailmassa.

Poikien Strategiset Mitat:

Viljo:

1kk: 5000g, 56,2cm

2kk: 6845g, 61,5cm

3kk: 7750g, 64,1cm

4kk: 8385g, 67cm

5kk: 9255g, 70cm

6kk: 9810g, 71cm

8kk: 10345g, 75cm

10kk: 10775g, 79cm

12kk: 10560g, 80,3cm

13kk: 11060g, 81cm

18kk: 12365g, 86,4cm

2v: 13940g, 92,4cm

Pienin:

2 viikkoa: 4460g, 55cm

1kk: 5215g, 56,6cm

2kk: 6140g, 60,2cm

3kk: 7430g, 63,5cm

4kk: 7975g, 68,7cm

5kk: 8465g, 70,5cm

6kk: 9020g, 74,2cm

8kk: 9715g, 77,2cm

10kk: 10975g, 80,3cm

12kk: 

13kk: 

"Pienin" ristiäiset syyskuussa

 

s. 10.7.2011 klo 11:34

3520g

51cm