Meillä päivät sen kun kuluu vaan. Nyt on sellaiset liikkumisen meiningit, että meinaa ihan kokonaan mennä yötkin risoiksi. Konttausasento on niin kovin hakusessa, ettei poika pysty nukkumaan, kun herää olevansa konttausasennossa. Niimpä äiti tassuttaa sängyn viereen ja laittaa takaisin kyljelleen ja poika simahtaa saman tien. Sama operaatio toistetaan 5-15 kertaa ennenkuin nukahtaa varsinaiseen syvään uneensa. Välillä unipätkä on vartin välillä minuutin, toisinaan voi mennä jopa puoli tuntia.

Poika siis menee nukkumaan 8 aikaan ja yleensä toi uni rauhoittuu siinä 23 paikkeilla. Viime yönä vetikin sitten 23-3.30 unta. Oli äiti aika ihmeissään kun kävin pojan hakemassa viereen. Joo, mä edelleen otan pojan viereen kun yöllä herää -jotta me kaikki saamme nukkua ja mä kerta kaikkiaan rakastan sitä pienen pientä (noh, ei ehkä ulkoisilta mitoiltaan) tuhisevaa lämpöpatteria siinä vieressä. Nukutaan kaikki hyvin aamuun asti. Toimii siis meillä, vaikka vannoinkin, että omasa sängyssä opitaan nukkumaan. Tyydyn nyt tällä erää siihen, että poika nukahtaa omaan sänkyyn suuremmitta ininöittä.

Poika myös puskee ylös, eilen yllätin hänet tavaralaatikon päältä keikkumassa. Olisi varmaan lyönyt päänsä komeasti (laskeutuminen kun ei tässä vaiheessa vielä ole kovin iso vahvuus) mutta onneksi äiti huomasi, ja laskeuduttiin hallitusti.

Koira saa myös toimia niin vuoristoratana kuin muuten vaan kiipeilytelineenä. Riippuen aina siitä kulmasta, mistä poika aloittaa päälle kiipeämisen.

Joka päivä paistaa pojan naamalta "äiti näetsä mä osaan tällaista?!" joka on aivan mahtavaa. Miten voikin toinen iloita jostain asioista niin kympillä. Siinä on meillä aikuisilla kovasti opettelemista. Eletään tässä hetkessä ja ollaan onnellisia siitä mitä on. Minä olen tällä hetkellä todella onnellinen ja elän vain päivän kerrallaan.

Nyt mennään niin lujaa vauhtia, että äidiltäkin näköjään jäi kokonaan syyskuu päivittämättä :D 8kk neuvolasta tuli mitat: 10345g ja 75cm eli "jättilinja" jatkuu :D

Päivät vain täyttyvät kummasti kun yrittää rytmittää toimintoja poitsun aikataulun mukaan -yllättävän haastavaa välillä. Varsinkin, kun on joku homma, mikä on PAKKO tehdä, niin eipähän poika toimikaan kuin kello. Vaikka olisi nukkunut samalla rytmillä kaksi viikkoa :)

Hampaiden suhteen käytiin oikea maraton. Jätkä kasvatti 4 hammasta läpi ikenen 9 päivän sisällä... Eli yhtäkkiä oli yläleuassa 4 hammasta! Nyt on sitten opeteltu olemaan näiden hampaiden kanssa. On haastetta pienelle miehelle, kun tähän asti on vain ollut 2 hammasta alhaalla... Nyt kun nakkaa hampaat yhteen lähtee esim. omenasta palanen?! Hämmentävää ja samalla myös hyvin yököttävää -kirjaimellisesti :) Nyt onkin saanut olla tarkkana, mitä tuo kaveri työntää suuhunsa.

Liikkuminen menee edelleen ryömintälinjalla, tosin konttausasentoon noustaan jo melko terhakkaasti. Ainoastaan jalan ja käden väinen kombo ei toimi. Pystyyn pungerretaan, jos jostain vaan saa ylempää kiinni, sinänsä maasta ei vielä nouse muuta kuin rintakehä. Veikkaampa kuitenkin että ei kovin kauaa kestä, kun poika alkaa jo nousta polvilleen, jahka hiffaa tämän pystyyn nousemisen idean. Äidillä ei ole kiire, isi hoputtaa ja nostelee konttausasentoon ja mummi kävelyttää poikaa jo. Mä oon vaan NIIN tyytyväinen, mitä pidempään tuo pysyy lattiatasossa. Sitä enemmän on älliä ehtinyt kasvaa nupin sisälle, sitten siinä vaiheessa, kun väistämättähän se pystyyn nouseminen on edessä.

Nukkuminen on edelleenkin meillä vähän katkonaista. Varmaan suurin syy on siihen tissittely, eli tissitellään edelleen niin päivällä kuin yölläkin. Kuukauden olen ajatellut, että poika vielä saa roikkua tississä, sitten loppuu ainakin yösyöminen -katsotaan miten tämänkin kanssa taas vaan käy :) Päikkäreille nukahtaa jo omaan sänkyyn ihan kympillä melko itkuttomasti (riippuen väsymystasosta) eli jossain asiassa ollaan sentään edistytty :)

Onhan äidillä tässä ollut "muutakin" aktiviteettia, meidän oma pikku noutaja kävi viikonloppuna kokeessa ja tuloksena läpäisty taipumuskoe. Nyt sitten saa osallistua kisoihin, jos vaan ohjaajalla rohkeus riittää.

Päivitystä myös ulkomuotoon :) Istua ei vielä osaa, mutta tällä tavalla tukea ottaen "istuu"

Meidän pojat ottaa rennosti :)

Jaahas, mä meen takasin kutomaan, ehdin vielä vähän kutoa, ennenkuin kaveri herää aamupäikkäreiltä :)

Taisi siihen kiukutteluun viikonloppuna olla ihan osasyypäänä myös äiti.

Minähän ostin sitä 8kk (liha)sosetta, ja annoin pojan sitten syödä sitä koko lauantaipäivän. Kerran hyvin maistui, eikä edes kakokut. No juu, sitten alettiin miettiä miehen kanssa sunnuntaina, että mitä tää nyt on, kun ei poika normaalistikaan (vaikka olis miten väsynyt) ole noin kiukkuinen.

Sittenhän mä sen hokasin, että se sosehan varmaan vatsaa kiristää. Sunnuntaina ei syöty enää lainkaan 8kk sosetta, vaan ihan 5kk vanhalla hyväksi havaitulla sotkettiin päivä eteenpäin.

En ollut uskoa korviani illalla. klo 20:30 poika nukati ja vielä 22:30 ei ollut kuulunut vinkaisuakaan. Poika nukkui 1:30 asti, enkä totisesti muista milloin viimeksi näin pitkä pätkä on takana! Eli josko tuo liikkuminen myös nyt on alkanut väsyttää :)

Maanantaina jatkettiin hyväksi havaittua linjaa, ja äiti vei uskollisesti lapsen nukkumaan aina kun hän hieraisi silmäänsä -vaikkei hän siis omasta mielestään edelleenkään ole lainkaan väsynyt ;) TADAA, tunnin aamupäikkärit. Vajaan tunnin puolilta päivin ja klo 14.30-17.00 (!) iltapäikkärit ja jälleen melkein 4 tunnin eka iltaunipätkä.

Tämä on kivaa! Jos näin nukkuisi aina, ei äidillä olis mitään hätää! Äiti tankkasi aamupäikkärit lapsen kanssa, varmuuden vuoksi, jos on kitinä päivä edessä :)

Liikkuminen edistyy, nyt mennään jo selkeästi vuorovedoin eteenpäin, ennen toinen käsi johti koko ajan. Jalat tempoo myös jo määrätietoisesti mukana. Tänään on poistettu suusta jo: paperinpala, stryroksin pala, lanka, iso roskiksessa oleva kova pakkausmuovi 30x50cm...

Eli kaikkea mahdollista kyllä hän jo saa pyydystettyä "saaliiksi" vaikkei varsinaista pinsettiotta vielä olekaan. Mainittakoon vielä, että se stryroksin pala oli ihan ITSE purtu pakkausstryroksista irti -tietty.

Koiran puruluusta tuli tänään oikein RIITA. Koira oli möyhentänyt pään sopivan pehmeäksi, ja Viljon mielestä se sopi tosi hyvin ikenen raaputtimeksi. Koira laitto kylmän viileesti tassun pojan selän päälle ja venutti luun pois suusta. Tämä toistui pari kertaa, kunnes Viljo päästi järkyttävän huudon. Siis toi koira VARASTI sen luun... Ei auttanut selittää 7kk:lle, että se luu on oikeasti koiran... Sylkyteltiin sitten lohdukkeeksi ja vähän ajan päästä jo oma kattila kiinnostikin jo sen verran, että hän juuri ja juuri pystyi leikkimään sillä, mulkoillen samalla edelleen luuta syövää koiraa :)

Voi elämän kevät, että meninkin kehumaan tätä "elon helppoutta" ja "niin rauhallisen mukavaa lasta".

Joo, kuuli kyllä. Ei, ei ole enää...

Eilen oppi ryömimään. Oikeastaan perjantaina oppi, vaan eilen tajusi itsekin, että osaa. Siitä alkoikin sitten tämä rumba. Nythän ei sitten nukuta lainkaan, kun pitää treenata. Hyvänen aika, mikä treeniaika menee ihan hukkaan, jos nyt silmän vähän ummistaisi! Tiedä mitä kaikkea ehtii elämässä ohi mennä, pienten tirsojen aikana. En siis nuku en. En vaikka olisin kuoleman väsynyt.

Viime yönä päätti hän sitten alkaa keskustelemaan äidin ja isin kanssa klo 4. Vastaanotto oli kumman tyly. Ihme porukkaa... Hän kyllä potki, kynsi ja yritti kaikki kevätjuhla liikkeet, mutta ynseät vanhemmat vaan tuhisi. Puolen tunnin jälkeen oli hänenkin pakko luovuttaa uudelleen nukkumatille. Äiti tosin oli hereillä, ja pysyi hereillä sinne noin kuuteen, jolloin pikku-ukko lakkasi pienimuotoisen, mutta hereillä pitävän kitinän -joko vatsa, hampaat, liikkuminen, pahat unet tai minkä tahansa näiden yhdistelmä...

Tänään hän on nukkunut huimat 30min + 45 min, jälkimmäinen autossa, kun sanoin miehelle neljän aikaan, että nyt lähdetään ajamaan, tai tulee ruumiita. Kaikki äidit tietävät millainen on yliväsynyt tenava. Yliväsyneeseen äitiin yhdistettynä ei hyvä...

Nyt nukkuu yöuntaan. Järisyttävän huutokonsertin saattelemana hän sitten vihdoin nukahti. Jouduin pitämään kovin kiinni vastaan pyristelevää jälkikasvua, joka ei ollut LAINKAAN väsynyt. Viimein huutavan ja huitovan pikkuisen oli pakko luovuttaa. Katselin hetken sylissä rauhallisesti nukkuvaa pientä miestä, ja koko hikinen urakka tuntui taas joltain kaukaiselta painajaiselta.

Kyllä lapset on ihania.

Lapsukainen on löytänyt "äänen lahjan" ihan kiva. Onhan täällä jo ollutkin eskarilaisen poissaollessa turhan hiljaista ;)

awwawwawwavvauvvauvvauvvaaaaaaaa on sellainen ihan perustyypillinen ääni. Onhan tossa jo sanakin (vauva) eli kai meidän lapsikin pääsee siihen lapsinerojen kategoriaan???

Unet on nyt tasaantuneet ja hippiaijei meillä on jonkinlainen rytmi! Tätä olen odottanut. Tuossa mietiskelin, että nyt eletään vauva-ajan ehkä ihaninta aikaa (äidin näkökulmasta).

Muksu ei vielä liiku, joten se jää suhteellisen helposti johonkin paikkaan. Vaikka möngertääkin, niin ei ole vielä salamannopea. Helppo harhauttaa uusilla jutuilla. Eilen saatiin hiljaisuus aikaiseksi, kun poika sai vispilän. Ei tarvita kalliita leluja ei. Hän viihtyy yksinään tuhdaten jonkun lelun kanssa 15min-30min riippuen vähän lelun mielenkiintoisuusasteesta. Tässä välin äiti kerkiää kutoa vaikka kuinka monta riviä.

Lapsi on kellontarkka syömisen suhteen. 30-45min heräämisestä tarvitaan sapuskaa, tissillä saa noin 20min armonaikaa.

Päivän kulku meillä (tällä hetkellä *kop kop*)

Herätys, kun isi herää eli vähän vaille 7 (joskus armollisesti nukkuu jopa 8:n)

Aamupalaksi puuroa n. 7.30-8.00

Tissiä noin vartti puuron syömisestä, ja tästä kestää noin tunnin ja poika on valmis aamupäikkäreille. Nukahtaa omaan sänkyyn, kun vie vinttiin heti kun ensimmäisen kerran on hieraissut silmiään (tämä on testilaboratorion tarkkaan kellottama kellonlyömä)

Nukkuu noin tunnin. Heräämisestä se n. 45min niin päiväruoka, syömisestä n. vartti niin tissiä. Päikkäreille noin tunnin päästä syömisestä eli siinä 11:30-12:30 riippuen päivästä.

Nämä unet yleensä kestää 2h, joskus joutuu tunnin kohtaa menemään ja tainnuttaa tissillä uudelleen. Pääpiirteittäin nukkuu putkeen. Nämä päikkärit jostain ihmeen syystä aina meidän parisängyllä. En ole vielä jaksanut alkaa huudattaa nukkumisen takia.

Herää noin puoli kolmelta ja taas odotellaan hetki ja välipala. Riippuen päivästä, mutta tämä soseannos on tosi pieni (en ymmärrä, kun unet on kumminkin pitkät ennen tätä.

Leikkimistä ja isin ja siskon kotiin paluun ihmettelyä.

n. klo 17 tarjoillaan päivän toinen liha-ateria, yleensä uppoaa noin puoli purkkia. Tästä taas hetki, ja kaveri on taasen taju poissa, mutta nämä päikkärit on yleensä vain 30min-1h.

Illalla (riippuen viimeisten päikkärien kestosta) puuron syönti (19-20) ja sen jälkeen noin puolen tunnin päästä nukkumaan yöunille. Meidän parisänkyyn. Illalla pimeässä ei nukahda omaan sänkyyn (ts. äidillä ei riitä hermo ihan vielä "väkisin" sinne nukuttaa)

Mutta tässä suurinpiirtein runko, minkä mukaan mennään. Tosin olen huomannut sen murphyn vaaninnan siitä, että auta armias kun menet jotain ajattelemaan "tekeväsi kun toinen nukkuu päikkäreitä" niin eipäs mene rytmit enää ollenkaan "ohjekirjan" mukaan.

Onneksi osaan ottaa relasti, ja sitten ei vaan tehdä. Ei se maailma yhteen pyykki-, astia-, pöly- yms. vuoreen kaadu ;) Tai kahteenkaan...

Soseita poika siis syö jo aika tavalla. Puuroja en ole enää kuukauteen möyhentänyt pienemmäksi. Ne siis on ihan sitä ryyniä, mitä pussista tulee puurokattilaan. Ei olla niitä alun jälkeen yhtään kakoskeltu. Varmaan kohta ostan sitä 8kk sosetta, koska on vähän siinäkin haastetta noille möyhentimille suussa.

26.11 olis tällä mammalla töihin paluu. Eilen laitoin päivähoitohakemuksen vetämään. Saa nähdä miten käy, päästäänkö tähän lähialueelle hoitoon, vai pitääkö kuskata 20km suunta ylimääräistä joka päivä.

Jaahas, nyt on se tissiaika (tänään otettiin varaslähtö päiväruokaan), eli työnantaja kutsuu.

Meilläkin sitten sunnuntaina paukahti tuo 7kk rajapyykki ohitse. Vähän hassua, kun ei tarvitse mennä tässä kuussa neuvolaan, niin herkästi sitä kotiäiti urautuu :)

Taitoja on hiottu ja kartutettu. Tällä hetkellä pyöritään kuin väkkärä mahallaan ja kurkotellaan ihan kaikkea mihin vaan suinkin on edes minimaalinen mahdollisuus ylettyä. Jostain ne maagiset pari senttiä aina lisää ulottuvuutta löytyy...

Nyt on seisotettaessa alkaneet jalat nousta. Ensin nousi pelkästään vasen jalka, ja parin päivän viivellää myös oikea. Eli nyt on jo aikamoista "tramppaamista" tuo sylissä seisominen :) Ylös ei vielä (luojan kiitos) yritetä. Pesuvatiin ylettyy hyvin, eikä kestänyt kauaakaan kun keksi, että pesuvatia voi kallistaa niin sieltä ne lelut tulee vastaan. Meillä siis lapsosella on leluja kylppärissä pesuvadissa, niitä hetkiä varten kun äiti hoitaa pyykkihuoltoa :)

Viljolla syhyää ilmeisesti suussa taas oikein olan takaa, tai sitten vaan kaikki maistuu. Itkeskelty ei olla yöllä, mutta päiväpäikkärit on pidennetty melkein kahteen tuntiin (JEEE!)

Juurikin kyllä tänään aamun päiväunet jäi vajaaseen tuntiin, kun tuli tuo vaipan täyttö siinä kohtaa, äiti sitten kiikutti haisevan huitelevan nyytin kylmän rauhallisesti kylpyhuoneeseen ja siivoili jäljet. Taivas, etä tuo muksu osaakin haista. Välillä tekisi mieli pukea maski naamalle, kyllä huomaa, että syödään lihaa pari kertaa päivässä.

Kun lisättiin liha 2 x päivässä, myös unet parani. Päivällä... Yöllä tissitetään edelleen, laiska äiti, ei viitsi kiduttaa toista... Olen luvannut Viljolle, että saa tissittää 9 kuiseksi (kuten isovelikin) vähän jotain tasa-arvoa sentään ;)

Töihin lähtö lähestyy!!! Voi kamala!!! Joulukuussa on ilmeisesti pakko aloittaa vaan työt. Yritetään saada työt sopimaan niin, että ei tarvitsisi pitää Viljoa hoidossa kuin 9-14, näillä näkymin onnistuu.

Jotenkin mitään ei ehdi ja vähiten päivitttämään blogia :) Poika vaatii huomiota ja toisaalta myös viihtyy siinä määrin, että yritän tehdä näitä "kotirästejä" pois. Kylpyhuone on muuten nyt kuurattu kunnolla ;)

Jaahas pieni kiukkuaa siinä määrin, että mennään moikkaamaan nukkumasaa...

Koira ja poika on nykyään melkoinen parivaljakko, puruluu kiinnostaa molempia :D

Mikäs sulla siellä on?

Mä voisin kanssa vähän maistaa

Mitä?!! Sä otit sen takas!!? (koira varovasti kiskaisi luun päästä luun takaisin itselleen)

Ai äiti, säkin oot täällä :D

Toisena päivänä tutkittiin, mitä koiran etutassusta löytyy... :)

Ja koira siis menee ihan tahallaan ihan poikaan kiinni nukkumaan. Vaihtoehtoja kyllä olisi, varsinkin, kun tuo mönkiäinen ei vielä kovin kauas pääse.