Meillä mentiin mahalleen viime keskiviikkona, useaan kertaan ja ilman apuja lattialla.

Siitä alkoikin sitten päivien kiukutteluputki, joka eilen kruunautui mummilla hoidossa. Oltiin poissa 2h ja jäbä oli sitten onnistuneesti jaksanut HUUTAA koko sen ajan... Siis missä on äidin hymypoika!?

Hampaita vissiin pukkaa (yhä edelleen...) yhtään ei oo tullut läpi, saatikka että tuntuisi. Kuolan määrä ja sormien yms. kaiken mahdollisen suuhun työntämisestä päätellen, ikeniä kyllä syhyää kovin.

Soseita on syöty entiseen malliin ja varpaita on jo muutamaan kertaan ihmetelty oikein tosissaan. Se viimeinen AHAA elämys varpaiden suhteen antaa vielä odottaa itseään.

Ensi viikon perjantaina on neuvola taas, sitten kuullaan mitä numerot on tällä hetkellä :)

Isi on edelleen vähän rikki, mutta välillä kävelee jo ilman keppejäkin, eli sen puoleen ollaan parempaan suuntaan menossa :)

Kovasti kiirettä pitää kun on vähän monta "huollettavaa" :)

Tässä on viime aikojen (lue 3 päivän...) yleisin kommentti pienen miehen suusta.

Kiukuttaa niin vietävästi, ja äiti on ymmällään, mikä ihme!? Onko hampaat, ei näy. Ruoka maistuu, kylläkin tissipainotteisesti. Jätettiin sitten soseet vähemmälle (vain 2 kertaa päivässä), ei auta, silti raivostuttaa.

Viime yönä piti äiti herättä, varmuuden vuoksi klo 00:01 ja huutaa 00:12, jotta oppii äiti olemaan. Uneen en meinannut millään päästä sen karjunnan jälkeen, oli niin sydäntä raastavaa kipuitkua ja KOVAA. Mutta sitten taas, kuin nappia vääntämällä TSUP ja taju pois. Tuhi tuhi tuhi, äidin kylkeen nukkumaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tutkimattomat ovat vauvan tiet. Eilen päivällä oli samanmoista kiukuttelua, ja jopa isille (!) joka illalla otti hyvää hyvyyttään rinnan päälle köllöttelemään. Mokoma isi, kumminkin taka-ajatuksena, että yrittää nukuttaa, huudampa sillekin, oppiipa olemaan. Eikä väitä, että oon aina niin hyvällä tuulella. Kun kerran kiukuttaa, niin en hymyile, en vaikka kutittaisit. Kurja maailma...

Nyt on tänään lähdetty liikenteeseen sentään vähän paremmissa fiiliksissä. Aamulla heräiltiin klo 8 ja ennen puolta kymmentä oli pikkuiselta taju pois. Edelleen nukkuu, eli äiti tässä peukuttaa tämän päivän päiväunisaldolle, joka on jo melkein näillä yksillä unilla parempi eilistä :)

Jos miinuspuolia haetaan, niin tässä ajassa olisi äiti ehtinyt vaikka mitä, mutta kun kuvittelin, että puolen tunnin unilla taas mennään, en uskaltanut mitään aloittaa. Tämä on just tätä kotiäidin syndroomaa, jos aloitat jotain, varmaan herää. Jos vedät lonkkaa (roikut siis netissä...) niin kaveri nukkuu autuaasti :) Sentään sain imuroitua (KIITOS tuosta extra hiljaisesta pölynimurista rakas siippani!) ja myös vietyä pyykit ulos, onhan sekin jo sentään jotain :) Vielä pitää täyttää yksi koneellinen, astianpesukoneen tyhjennyt lienee turhan meluisaa hommaa, ei uskalla kokeilla. Josko pieni mies vielä puolisen tuntia nukkuisi, niin olisi äidillä se tuttu ja turvallinen hymypoika taas!

Pojalle on muodostunut hassu tapa. Alahuulta pitää imeä, varsinkin jos tekee jotain tarkkaa :)

Ilme mikä muodostuu, on aika koominen. Eilen poika opetteli myös puhaltamaan, aivan mahdottoman koominen ääni, kun samalla imee alahuulta, että puhaltaa :)

Lisäksi uutena taitona on pellemobilen potkiminen! Eilen hän tämän oivalsi, pienellä äidin avustuksella toki. Edellispäivänä näytin Viljolle, "että näillä jaloilla olis hei mahdollista myös itse liikuttaa tätä härveliä..." Pari päivää hän vissiin tuumaili asiaa, kunnes eilen sitten rohkeni myös itse kokeilemaan, ja voi riemua, kun onnistui

Ensin tuumataan, miten se onnistuis...

Sitten hiukan kokeillaan kädellä

Jonka jälkeen luonteva jatkumo jalalla

Ja hetken päästä myös KAHDELLA jalalla :)

Siveellisyyssyistä äiti vähän "korjaili kuvaa" ennen julkaisua ;)

Tällä hetkellä kaveri yrittää kyljelleen (ja mahalleen) vääntää sitterissä... Siis ihan looginen paikka tietty... Onnistumismahdollisuudet on kyllä 0%, koska äitin hyväkäs on kiinnittänyt piltin tukevasti alustaansa -ihan turvallisuussyistä :)

Lattialla on eilen vääntänyt kertaalleen itsensä kyljelleen -kauhee homma. Siitä hän sitten vissiin väsähti niin kovin, että otti parin tunnin unet ulkona vaunuissa. Äiti leikkasi samalla nurmikon (kyllä meni 2 tuntia, päältäajettavalla, että ihan vähän on nurmikkoa juu...) heti kun leikkuri sammui, heräsi myös mukelo :) Mulla oli itkuhälytin koko ajan mukana ja jalkaa vasten. Lapsen ääni on niin korkea, että hälytin tärähtää -ja näin erottaa äänen, vaikkei varsinaisesti ääntä kuulekaan "testattu käytännössä" osastoa :)

Tässä välissä nostin jälkikasvun lattialle, ja kyllä... Vääntämisharjoitteet jatkuu, eli tästä ei taida olla paluuta... Hyvästi yöunet, hyvästi päikkärit ja kaihoisat hyvästit hyväntuuliselle pikkupojalle -siis hetkeksi, kunnes kaikki taidot tarvittavalle vapaakuviokäännähtelylle on hanskassa!

Meillä on taas pari päivää ollut känkkäränkkä...

Onneksi vain nukahtamisen yhteydessä, mutta silloin on varmaan jo kirjosieppopariskuntakin pihakoivussa harkinnut parempaa pesäntekopaikkaa!

Raivo on ihan kauhea ja lujaa! Kun kerran ei väsytä, eikä mutsi vaan tajuu... Mutta sitten yhtäkkiä, ihan kuin napista vääntäen TSUP, kaverista virta pois ja tyytyväinen tuhina ja tutin imputus. On se jännä, et miten ei voi vaan nukahtaa, jos kerran on väsynyt. Ei kun pitää pitää mutsia liikkeessä, se kun ei oo vielä päässyt 7 kilosta eroon, niin pitäähän sitä nyt auttaa!

Onneksi oon ollut itse ihan pirteä, eli sen puoleen ei ole rassannut tota hermopuolta tää pienen miehen kärttyisyys. Kärttyisyyden huipentuma oli muuten eilen, kun  jätkä kieltäytyi myös SYÖMÄSTÄ ja se siis on jo huippu. Meidän Viljo kun ei yleensä yhtään ruokailua väliin jätä :)

Vieläkään ei kieritä, eikä pyöritä... Lähinnä vaan möllötetään hullunnäkoisenä lattialla, että pitäiskö täällä muka jotain tehdäkin?!

Ja sitten tuli tänään aamulla myös uni, ihan yhtäkkiä (ja ilman kiukkua)  

Lisäksi repertuaarissa on myös tämä "ai siis mitä sä sanoit, nyt en tajunnu" -ilme :)

(huomaa myös "kurvit kohillaan" massussa...)

Nyt on meitä hellitty hienolla kelillä jo melkein viikon verran. Välillä on mennyt kuumuuteen hermot, niin äidillä kuin pojallakin. Nyt on kuitenkin ollut yöt edes sen verran viileitä, että kämppä on kerinnyt viilenemään "siedettävälle tasolle", kun on pitänyt ikkunoita auki ja propelin katossa pyörimässä.

Viljolla on myös ollut ns. ranskalainen kausi :) Kurkkuärrä on niin mahtava, että menis kyllä ihan varmaan aidosta ranskalaisesta! Varsinkin jos sattuu kurkkuun vielä kuolaa sopivasti, niin kunnon kurlausta on tiedossa. Olemme ihmetelleet, onkohan suussa joku juttelunappula. Nimittäin aina kun jätkällä on joko sormet tai joku lelu suussa, alkaa sen verran kova pulputus, että siinä meinaa siskokin välillä jäädä toiseksi :)

Toinen huomattava taito on kahdella kädellä kiinni pitäminen. Nyt jo tartutaan ojennettuun leluun terhakkaasti ja joskus jopa suoraan jo kahdellä kädellä. Yleensä toi toinen käsi kuitenkin tulee "vähän jälkijunassa", eli ei taito ihan loppuun hiottu vielä ole :)

Rätti on koko ajan nostanut merkitystään. Osittain siksi, että yritän koko ajan vahvistaa rättiin tarttumista esim. sormiin tarttumisen sijaan nukkumatilanteissa. Meillä oli isoneiti oikea kädessä roikkuja, koska halusi aina nyplätä jotain, ennen nukkumaan menoa. Siispä en halua uutta rumbaa siitä, miten "ei enää pidetä äidin kädestä kiinni" yritän jälleen siis olla kaukaa viisas, sen omassa sängyssä nukkumisen kannalta... Saa nähdä miten käy :)

Tässä kaksikäsin taidon näyte :)

Varpaat on myös pysäyttänyt pienen miehen muutaman kerran. Hänellä kun ne kipristelee ja harittelee koko ajan mukana, oonkin sanonut, että tolla pojalla on rokkivarpaat... Kun sitterissä istuskelee, niin on huomannut ne varpaansa heilumassa ja on hetkeksi niitä jäänyt tuijottelemaan. Mutta sen suurempaa ahaa elämystä siitä, että kyseessä on hänen OMAT varpaat ei vielä ole tullut.

On tuo vauvan elämä niin ihmeellistä. Niin monta taitoa on opeteltava, ja kaikki pienissä osissa, joista sitten kootaan se varsinainen oikea taito.

Tästä näin koiran omistajan saa myös ajatuksia tuon koiran opettamiseen, se kun mulla on tässä koko ajan "sivutoimisena" työnä... :)

Jaahas, meitin nurmikko on taas venähtänyt siihen mittaan, että täytyy leikata. Mä siis lähden huristelemaan ruohonleikkurilla heti, kun toi herra nukahtaa päiväpäikkäreilleen!

Voiko lapsessa olla kello?!

Mikä on, että lapsi EI NUKU, kuin sen tunnin. Ja melkein minuutilleen... Ei auta mikään paikanvaihto, viileys, ei mikään. Lapsi nukkuu TUNNIN.

Toisaalta, helppoa, ei tarvtse aloittaa mitään pitkäkestoista, mutta mistä ihmeestä niitä lapsia saa, mitkä muka nukkuu 3-4 tunnin päikkäreitä ja vielä koko yön putkeen siihen päälle...

Itkuhälyttimestä huutelee taas "ihan pirteä" pikku poika, joka siis tällä kertaa nukkui sen TUNNIN vaunuissa ja ulkona.

Tosta lapsesta tulee varmaan isona joku kellontarkkuutta vaativan ammatin harjoittaja, sen verran minuuttipeliä on jo tämä varhaislapsuus :D

Nyt on jälleen rauha maassa, edellisen postauksen aikaan olisin varmaan vetänyt miekkosen päätä lyhyemmäksi... Mutta siis nyt on sovittu, keskusteltu, raivottu ja itketty. Kaikki on paremmin kuin aikoihin, ja sain todellakin purettua viime aikaiset "purkautumat" kerta heitolla.

Eikä varmasti jäänyt miehelle epäselväksi mitä mieltä olen moisesta käytöksestä ja luulisin, ettei ihan heti tule toistumaan.

Mies siis konttasi kotiin 3:15... Että silleen, mutta tosiaan nyt on anteeksi annettu ja asiat puhki puhuttu (selvin päin, seuraavana päivänä) ja olen oikein tyytyväinen itseeni, että kerrankin suutuin ja annoin tulla kaiken mitä ajattelin. Edistystä sekin. Tässä suhteessa on siis tapeltu kunnolla jo näin 2v6kk kohtaan, kun edellisessä melkein 7 vuoden suhteessa ei tapeltu kertaakaan... Katson tämän siis erittäin positiiviseksi kokemukseksi kaiken kaikkiaan, vaikken samanlaista fiilistä halua enää koskaan kokea!

Meitillä on nyt huonon nukkumisen kausi. Onneksi yöllä sentään nukkuu, mutta päikkärit on palanneet takaisin 30-45min linjalle, mikä on oikeasti aika rasittavaa. Vaikka kuinka saa nukkua yöt kahdella syötöllä, niin kyllä tuo päivän hyssyttely ja herran "hyysääminen" imee aika tehokkaasti mehut.

Varsinkin, kun olen täällä yksinään ollut hyssyttämässä. Selvästi on alkanut esiintyä vielä vahvemmin unta vastaan taistelua sekä "mä en oo yhtään väsynyt" kiukkua...

Tämä on jälleen vaihe, yritän kestää :)

Nyt on äiti myös ollut tiukkana... Kun kerran päivällä ei nukuta, niin ekaksi unipätkäksi nukutaan omaan sänkyyn, jotta äiti saa sen n. 3 tunnin unipätkänsä, ilman tuhisevaa lämpöpatteria, joka aiheuttaa äidille pakollisia nukkuma-asentoja. Hyvällä mallilla ollaan tässä ja jo 5 onnistunutta yötä takana.

Todistettavasti on myös yhden kerran nukkunut pysähtyneissä vaunuissa... Piti oikein ikuistaa, tunnin verran tuli unta tuolla, että eipä ne unet siitä ulkoilmastakaan pitene, ikävä kyllä.

No niin, nyt on saatu viralliset "tulokset" 4kk neuvolasta, joka meillä oli taas lääkärineuvola.

Tässä mun "look" kun lähdin kesäisen oloisena päivänä autoillen neuvolaan:

Ihan hienosti noilla pärjäsi, kun poika oli koko ajan kaukalossa, eikä siirtymät ulkona ollut pitkiä.

Stategiset mitatkin saatiin: 8385g ja 67cm, eli nousussa on edelleen. Tosin käyrien mukaan on kasvuvauhti kuitenkin nyt hidastunut ja osittain käyrät meni jopa lievästi alaspäin (!). Mutta kokonaiskasvu on edelleen kipuamassa ylöspäin tasaisesti, mikä on pääasia.

Tällä kertaa ei täti tökkinytkään millään neuloilla ja päästiin siis neuvolatädin luota ilman itkuja.

Lääkärissäkin olisi kaikki mennyt ihan ok, mutta tädillä oli ihan kalikkakylmät kädet! Viljon kainalot oli ihan kylmät sen lääkärin käsittelyn jälkeen! Ei ihme, että poika nosti kamalan metelin siinä kohtaa kun kalikkanäppi koski häneen... Tästä hyvästä saatiinkin merkintä neuvolakorttiin "herkkä pienimies"!

Herkkä ei kyllä oo ihan ensimmäinen adjektiivi, jolla äiti kuvaisi poikaa, mutta samapa tuo. Pääasia kun kaikki oli kunnossa, ja saatiin "terveen" paperit.

Vähän jäi mua itseäni ihmetyttämään neuvolakorttiin kirjoitettu: "kivekset yms. normaalit" siis mitä on toi kivesten ohessa oleva yms? En oo kyllä koskaan törmänny tolla alueella mihinkään muuhun kuin kiveksiin?! Tai sit mä vaan en oo "tarpeeksi kokenut" ;D Kotiäidillähän nämä naurun/hauskuutuksen aiheet on vähän erilaisia kuin muilla :D

Viljo tarjoili äidille äitienpäivälahjaksi uuden taidon:

Hänpä nappasi kahdella kädellä kiinni ja alkoi heiluttelemaan lelua ihan itse :)

Tästä se sitten lähtee... Kohta napataan kaikki käteen :)

Muuten hän on tosi rauhallinen jässikkä, ei edelleenkään kääntyminen tai muukaan "liikkuminen" kiinnosta. Toisaalta äiti on ihan tyytyväinen mitä kauemmin hän on paikallaan. Liikkua kerkiää kyllä :)

Huomenna on neuvola, sitten kuullaan, mitkä on ne uudet lukemat siellä vaa´assa.

Äitikin yrittää vähän seurata tuota vaakaa... Herkkuja on tullut vedettyä siihen tahtiin, että ei tuo rengas mahan ympärillä ainakaan pienenemään päin tällä vauhdilla ole. Josko tällä viikolla vihdoin yrittäisi jättää nuo kaikki ylimääräiset syömiset pois ja keskittyisi vaan normaaleihin ruoka-aikoihin. Siinä olisi jo alku...

Täällä syödään nyrkkiä iltaisin siihen tahtiin, että koko mies on ihan kuolassa. Ja oon jännännyt, että mikä ilta se nyrkki mahtuu sinne suuhun kokonaan -yritys on ainakin kova. Viljon peukku parka joutuu kovalle rasitukselle, kun sitä hinkataan ikeniä vasten. Sinänsä ymmärrettävää, kun jätkä ei vielä osaa pitää kiinni mistään, niin jollainhan niitä ikeniä on raspattava. Ne selvästi syhyy kovin. Mitään ei edelleenkään näy (sen enempää kuin ennenkään) mutta ihan kuin alaikenet olis aavistuksen turvoksissa? Tai sitten se on vaan äidin toiveajattelua.

Iltaisin ollaan alettu "kiukutella". Ei siis mitään varsinaista raivoamista, mutta selvästi pikkumies on päättänyt, että "hän ei oo yhtään väsyny". Alkunukutus menee siis niin, että hän "ihan vaan köllöttelee" isin rinnan päällä selällään. Enää ei missään nimessä saa laittaa mahalleen, siinä tulee kiukku, kun kerran ei oo väsyny...

Jahka sitten pikkumies on siinä pisteessä, että silmän räpäytys kestää sekunnin, voi hänet siirtää sohvalle kyljelleen rätin ja peiton kanssa. Ei siis missään nimessä enää mahalleen -koska ei oo väsyny... Siinä se sitten teuhtaa ja veuhtaa rätti välillä naamalla jolloin äidin on pelastettava, sen verran kova puhina tulee, kun kerran periaatteessa pitäis pidättää hengitystä, mut pakkohan sitä on kumminkin hengittää :) Noin puolen tunnin viuhtomisen jälkeen (jätkä muistuttaa lähinnä helikopteria...) alkaa liikkeet pikku hiljaa rauhoittua, mutta mistään huutokonsertista ei siis kumminkaan ole kysymys.

Nyt olis siis se aika, kun poika pitäis kiikuttaa omaan sänkyyn. Siten menisi nukahtaminen yksikseen kaikkein helpoiten. Nyt pitäis pysyä lujana, niin selviäis ehkä edes yhden lapsen kanssa ilman mitään valtavia unikouluja. Viljohan on tyyntynyt helposti ja melko itsenäisesti jo tosi aikaisessa vaiheessa, eli kaikki kielii siitä, että hän olisi valmis jo nukkumaankin itse.

Mutta, YHYYYYY, enhän mä voi viedä mun pientä ihanaa pikkumiestä, VAUVAA, yksinään nukkumaan. Hyvänen aika sentään, vastahan se laitokselta kotiin tuotiin! Juu, juu, pitää nyt yrittää orientoitua tässä jo tänään illalla tohon omaan sänkyyn nukuttamista varten... Mutta tää on niin vaikeeta!!! Mun vauva!!!

Sohvalta kun kannan yläkertaan (makkariin) niin nukkuu autuaasti omassa sängyssää yli yhteen (eli yhteisuniaika n. 4 tuntia) että ei vierasta edes sitä omaa sänkyään. Huomaatteko, kun yritän tässä itselleni todistella, etten ole maailman kaikkeuden kamalin äiti, jos nyt laitan lapsen yksinään selviytymään sängyssä olosta...

Kai se vaan niin on, ettei tähän lapsen kasvamiseen totu ikinä, vaikkei tässäkään tapauksessa ole kysymys kuin kuukausista. Lauantaina siellä synttäreillä mietin, että ei aikaakaan, kun meilläkin vietetään 1v synttäreitä. Apua! Ja taas mä nuuskutan vauvahajua, koska en ihan tarkasti muista, missä iässä se alkaa häviämään...

Ihana tuttavuus, puruluu. Ainut ongelma, että Viljo ei osaa pitää sitä vielä itse.

Jätkä rokkaa mielellään lattialla, jalat ja kädet vispaa mielettömästi. Vielä ei mitään aikomustakaan kääntyä mihinkään itse.

Jotenkin tästä kuvasta huomaa, miten on jo isomman näköinen, enää ei oo ihan "pikkuvauva"

Mitä se sitten ikinä tarkoittakaan... En tiiä, mä kun oon vasta 3,5kk...

Eilen oli joku hössötys, nimeltä vappu. Siskolla oli naamari, ja se näytti ihan hassulta. Se vietiin sinne iskälle, en kyllä tiedä mikä se sellainenkaan on, mutta sinne se aina välillä menee, ja sitten se taas tulee takaisin, hassu juttu.

Meillä roikkuu jotain paperijuttuja ja äidin suusta tuli jotain jättipalloja, kaikki eri värisiä. Ei se kuitenkaan yskiny, että pysty hengittämään. Toisin kuin mä, mua alkaa aina ahistaa jos jotain tulee mun naamaan yhtäkkiä. Mulla on kuulemma hengityksen pidätys refleksi, okei, ihan sama, mut inhalta tuntuu.

Tänään on mun tyttöystävän synttärit. Äiti puki mut jo aamulla, sinänsä höntti, koska mä aion kuitenkin räkästä soseet näille mun vaatteille. Sose suussa on niin kiva jutella. Äiti ei kyl tykkää, ihme tiukkis!

Tänään mä en ookaan tehny juuri mitään merkillistä. Nukuin kuulemma hirmu pitkään, noh, mä nyt nukun tasan niin pitkään kun nukuttaa. Ihan vinkiks äiti, et mä en tunne kelloo :) Nyt mä vispaan sitteris mun lelujen kanssa, nääkin kyl alkaa jo olla tosi tyhmii ja yritän tässä nostaa äänenkorkeutta, et joku mut huomais!

Laitan tähän loppuun muutaman foton.

Yritin viestittää äidille ensimmäisessä kuvassa silmillä, että "mee nyt jo huitsikkaan sen kameras kans". Se laitto mulle tollasen pipon, minkä se teki. Hei haloo! seuraavaks tulee kesä...

Sit mä yritin kertoo, et mä näytän vaan tälläsii älyttömii ilmeitä, jos tajuisit lopettaa.

Viimeseks sit on tää, "noh mä hymyilen kauniisti, josko siitä sit pääsis eroon" taktiikka.

Valtavan hauskaa vappua kaikille, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ;)

Psst, tulin tänne kertomaan teille kaikille kanssavauvoilleni, et kannattaa sit vähän kattoo mitä antaa äidin laittaa suuhunne.

Mun äiti pullotti tänään simaa, ja ihmetteli kun se niin iloisesti porisee.

Mun äiti teki sen siman eilen.

Mun äiti laitto siihen simaan 1/4 hiivaPALAA

Ohjeessa lukee 1/4 tl.

Et ihan vinkiks vaan teille, ei aikaakaan, kun teidän sose on ihan jotain muuta kuin pitäis.

Tarkkailkaa äitejänne...

T: Viljo

Nyt on äippä vähän tolaltaan, siis ajan kulusta! Juurihan minä jäin äitiyslomalle, ja kohta on jo TOUKOkuu, siis mitä ihmettä, mihin ne kaikki muut kuukaudet on hävinnyt?! Juurihan poika syntyi, kohta se on 4KK!?

Mä en kestä, kohta mun pitää viedä nuppu hoitoon ja mennä itse töihin *vilunväristys*, voisko joku lisätä kelloon tunteja ja kalenteriin lisää kuukausia, vaikka vain tänä vuonna, pliis!

Mä yritän imeä joka päivä vauvahajua ja muutenkin imeä vauva-ajasta kaiken irti. Nyt on vielä Viljo niin helppo, tyytyy siihen mitä saa, ei osaa vielä itse tahtoa. Kohta rauha rikotaan, tiedän, ja siitä alkaakin sitten se "luopuminen". Lapsi haluaa olla minä itse, ja niin kuuluukin. Mutta se on taas sitten eräänlaisen luopumisen paikka.

Toisaalta on kivaa, kun lapsi kasvaa, saa taas itse olla vähän enemmän itse. Kaikki pienen lapsen vanhemmat tietävät mitä tarkoitan. Ensimmäiset noin puoli vuotta äiti on niin täysillä äiti, ettei oikein muuta osaa olla (ainakaan minä). Vaikka näennäisesti tekee jotain, niin toinen korva on koko ajan lapsen puoleen höröllään. Ei osaa olla mitään muuta, kun on se suuri ja mahtava äiti.

Isäntä sanoi yksi päivä herttaisesti. Pikkuinen kiukutteli ja hän tavalliseen tapaansa huikkaili sohvalta "ota tää, tää ei tykkää musta" johon minä korjaamaan, ettei se ole siitä kiinni. "mutta kun sä osaat aina taikoa sen hiljaiseksi" Niimpä, Viljo on vielä siinä iässä, että pelkästään äidin syliin ottaminen riittää, eikä siinä auta ketään muu. Koska pieni nyytti on päättänyt, että haluaa äidin ja vain äidin. Jos se on mahdollista, niin hän ei muuhun tyydy. Tai ei isällä riitä pinnaa odottaa, josko kaveri tyytyisi kumminkin :) Äiti on se helppo ratkaisu.

Tänään äiti lähtee hetkeksi kotoa ja isi saa pärjätä. Isi pärjääkin, mitä nyt vaan jännittää, kun on vastuussa, eikä ole vielä sitä ajan tuomaa itsevarmuutta. Vaikka kuinka yritän tolkuttaa, että vauvat on niin yksinkertaisia, että kyllä niiden kanssa pärjää. Sitä paitsi, jos vauva itkee, ei se siitä rikki mene. Vauvan itku on niin isälle kuin isosiskollekin edelleen kova paikka, vaikka se ei välttämättä tarkoita juuri muuta, kuin "hei mulla on tylsää" :)

Tänään siis heitän koiran takakonttiin ja me lähdetään treeneihin, tämä on ilmoitettu jo viikko sitten. Tosin tänään aamulla kun asiasta miestä muistutin, oli ilmeisesti illaksi varattuna jo jotain muuta, mutta ei uskaltanut sanoa mitään...

Koira ja minä, kaksi tuntia, aikuisia muita ihmisiä ja koiria, AAAH ja mä imen itseeni aikuisseuraa, jotta jaksan taas olla vahvasti äiti, se joka on aina saatavilla :D

Niin se vaan pienenä on aloitettava äidin apulaisen hommat. Äidin piti saada käsitöistä kuvia, ja kun ne kerran on Viljolle tehty, niin Viljohan ne päällä saa myös poseerata :)

Aluksi hänelle ei maistunut kuin NYRKKI, eli kaipa niitä hampaita on jossain vaiheessa odotettavissa?! Vielä ei tunnu, mutta ikenen läpi näkyy. Vanhemmista muksuista kyllä muistelen, että siinä silti vielä tovi jos toinenkin vierähtää, ennenkuin mitään konkreettisen kovaa alkaa suusta löytymään.

Muutenkin poika on alkanut aina kun rupeaa väsymään, syömään nyrkkiä. Oon sitten vaan nyrkin vaihtanut tuttiin, laittanut peiton päälle ryntännyt hänet omaksi pesäksi, ja TADAA kaveri on muutaman minuutin päästä untenmailla.

Toi lörppä, mikä näkyy peiton alta, on housun puntti. Potkii niin kovasti, ettei enää housutkaan pysy jalassa :)

Idean tohon "pojan yltiöpäiseen fyllaamiseen" sain anopilta, joka kertoi, että pojan isä on aina nukkunu tyyny naaman päällä. Kuulemma on aina rauhoittunut. Voisin kuvitella, että vielä Viljon ikäiselle vois tulla hengitysvaikeuksia ihan tyynystä, mutta hyvin tuntuu peitto naamalla nukkuvan. Yleensä se vielä jossain vaiheessa huitaisee ton peiton tosta kokonaan naaman yli.

Mutta siis ne "käsityöposet"

Kyllä mä sanon, että Viljossa on ns. ainesta :)

Tein siis automatkoja varten tuollaisen lörpän pipon (joka on ilm. vähän liian iso, koska heiluu ympäri sitä mukaa, kun Viljo päätään kääntää...). Sukat oli pakko myös tehdä, koska Marttojen tekemät jäi auttamatta pieneksi.

Yhyy, niin ne vaan kaikki "vauvavaatteet" on siirretty pois silmistä. Enää ei ole toivoa 60cm ja alle vaatteisiin herraa tunkeman.

Eilen sitten rohkaistiin mielemme, ja päätimme antaa Viljolle perunaa. Koska tuo velli ei oikein iskenyt, ja sen ajoittaminen on hankalaa... Ja no Okei Okei, mä vihaan pelata tuttipulloilla! (kun kerran ei oo pakko). Lisäksi joka kerta vellisyötön jälkeen, meni hetki, ennenkuin Viljo taas orientoitui tissiin -eli joka kerta joutui miettimään otetta.

Kokeilu meni paremmin kuin hyvin! Tässä kuvakavalkadi, josta näkyy, että poikaa alkoi jo naurattaa kun uusi lusikallinen on tulossa...

Ensimmäinen lusikallinen EVER:

Tämän pahempaa irvistystä ei tullut millään?!?

Ja tämän jälkeen alkoikin koko touhu jo nauruttaa:

Olin kyllä täysin ällikällä lyöty, ettei poika edes kakonut yhtään. Tyynesti vaan lierutteli hetken pottua suussaan ja nielaisi pois :)

Ostin tänään reserviin peruna-porkkanasosetta, on sitten jotain "pikaruokaakin" tarjolla, jos niikseen tulee.

Tänään jouduin jo toppuuttelemaan poikaa, 5 lusikallisen kohtaa mun oli pakko laittaa stoppi. Eihän se ton ikäsen vatsakaan nyt kaikkea voi kestää :) Eilinen 2 teelusikallista kesti ainakin tosi hyvin. Eikä vieläkään mitään oireita ole tullut -syötiin kuitenkin jo puolilta päivin.

Unet on ainakin nyt jo parantunut, viime yönä veti ekan pätkän 4h, 3h, 3h ja vajaa 3h että 12 tuntia oli kokonaisunet. Mikä parasta ensimmäisen pätkän veti omassa sängyssään, että sain minäkin välillä nukkua "ihan missä asennossa " tahdoin!

Meillä siis jatkuu soseiden ihmettely. Huomenna varmasti syödään sosetta jo 2 eri aterialla :)

Meillä aloitettiin eilen illalla riisivelli, otos on tästä hetkestä:

Poika veti 60ml yhteen pötköön ilman nikotteluja tai pullon ihmettelyä (ei ole koskaan juonut pullosta) ja sen päälle vielä yhden tissillisen maitoa...

Vaan miten kävi, ei tullut meille pidempiä yöunia ei. Ei nukuttu tuntia pidempään pötköön. Ei ollut ihanaa rauhaa ja tuhisevia ihmisiä makkarissa. Meillä oli tunnin pötköön nukkuva pieni mies, joka roikkuu tississä... *huoh*

Tänään illalla otetaan uusi taktiikka. Annan taas vellin ja sen jälkeen iltaunille. Ja siirto suoraan omaan sänkyyn. Josko se on sitten se maidon haju, mikä pitää hereillä ja herättää pientä miestä?

Tänään on muutenkin päivällä nukkunut tosi huonosti, päikkäreitä vaan puolen tunnin pätkää kerrallaan, vaikka aamupäivällä häntä nukutti tosi hyvin. Aamu yhdestätoista tähän hetkeen kaksilla puolen tunnin unilla... Vähän on väsynyt olo itsellä :)

Nyt viimein nukahti massulleen karmean kiukuttelun jälkeen sohvalle, toivottavasti tulee edes paremmalle tuulelle. Vaippaa vaihtaessa on saanut myös kaksi oikeaa kirkuraivaria -ihan kuin sattuisi johonkin. Johtuisikohan eilisestä rokotteesta? Neuvolantäti sanoi, että siitä voi tulla kärttyinen 6 tuntia rokotteesta, meidän Viljo vaan tuli 24h rokottamisesta... :)

Katsotaan nyt, miten menee. On mulle sentään jaeltu myös hurmaavia hymyjä ja kerrottu päivän polttavia vauvauutisia, valitettavasti vaan gögöguu, ja ööööaahööap ei ihan vielä auennut mulle. Ehkä mä vielä petraan tällä "äiti-vauva" kielikurssilla.

Sellaista täällä, katsotaan miltä päivä näyttää huomenna :)

Tänään oli siis tuo 3kk neuvola, ja saatiin uudet viralliset "tulokset" eli 7750g ja 64,1cm hattu 42,5. Huokailin neuvolan tädille tuon jätkän syömävauhtia ja tahtia, kun nyt ollaan taas 2 päivää menty oikein "tehoimulla" ja täti vaan totesi, että nyt aletaan pojalle antaa vähän tuhdimpaa sapuskaa. JEE! Siis olisinhan minä kiinteän aloittanut omatoimisesti muutenkin, mutta jotenkin helpottavaa on (kuitenkin) että se aloite tuli sieltä neuvolan suunnalta :)

Nyt sitten arvon, aloitanko suoraan perunasoseen, vai aloitetaanko ensin riisivellillä. Kuulemma usein (nykyään) kun aloitetaan aikaisemmin (kuin se suositus 4-6kk) kiinteät, niin aloitetaankin noilla velleillä. Mä en ollu moisista velleistä kuullutkaan, mutta kun kävelin kauppaan niin siellähän komeili maissi ja riisivelliä valmiissa purkissa.

Nappasin mukaani riisivellit, koska mulla on maissista huonoja kokemuksia vanhempien muksujen kanssa. Molemmilla heitti mahan ihan sekaisin maissista (jopa vanhempana) ja hirmuiset ilmavaivat. Niimpä ajattelin, että tuo riisi olis jotenkin kumminkin "turvallisempi vaihtoehto" ja vois kuvitella että muilla mailla vierahilla tätä riisiä annetaan lapsille myöskin melko aikaisessa vaiheessa.

Tänään sai poika myös rokotuksen. Toinen oli liuos suuhun, josta ainakin 1/3 meni ohi... Viljolla on iso suu, ja sehän sitä liuosta sitten hamstrasi suun täyteen ja köhäytti ulos melko hienossa kaaressa :D Ovela poika... Noh, kyllä varmasti tarvittava määrä meni myös kurkustakin sisään.

Toinen rokotus olikin sitten oikein kunnon piikki. Eipä ollut kovin valtava koettelus, vähän kiljutti se pistäminen mutta rauhottui tosi nopeasti. Varmaan se viime viikkoinen veren ottaminen oli niin kammottava kokemus, että Viljo meinasi, ettei tää ollu mitään :)

Rokotuksesta voi tulla kiukkuinen ja ärtyinen tai väsynyt. Viljo on vetänyt (syömistaukoja lukuunottamatta tietty...) unta huppuun siitä neuvolasta lähtien, eli me taidettiin saada sivuoireena se väsymys! No, ihan hyvä noista vaihtoehdoista :)

Koska rokotus on annettu tänään, niin siirretään suosiolla sitä sosetta huomiseen. Mun on pakko odottaa siihen asti kunnes isi tulee töistä, jotta saadaan ikuistettua se ilme -se onkin sitten varmasti jotain näkemisen arvoista. Oikein harmittaa, ettei vanhemmilta muksuilta ole tullut sitä irvistystä ikuistettua, mutta nyt otetaan vahinko takaisin.

Huomenna onkin isännän ensimmäinen työpäivä taas 2,5 viikon lomailun jälkeen. Meillä siis palataan "normaaliin rytmiin" ja varmaan tarkoittaa myös sitä, että päivitystä alkaa tulla tiheämpään tahtiin :)

Meidän pieni poika on NIIN hyvän tuulinen, tai sitten raivoava pieni minileijona...

Sitterin lelut on ääres ihania, hän voi jutella niiden kanssa nyt jo jopa 10min putkeen. Tarttuu jo aika topakasti ankkaan, mutta väittäisin, että edelleen on suurimmaksi osaksi vahinkoja. Ei vielä tartu mihinkään mitä ojentaa, eli treenausta käsien hallinnassa edelleen jatketaan :)

Uusi puoli on tuo huuto. Viljohan on koko ajan ollut erittäin tyytyväinen lapsi, hän ei kitise mistään, ellei ole oikeasti hätä/huono olla. Nyt on ollut pari päivää "ihme kitinää", johon ei oikein olla keksitty mitään järjellistä selitystä. Tänään aamulla taisi kuitenkin syykin löytyä... Ei ne nyrkit taida myöskään mennä sinne suuhun pelkästään vaan siitä "uutuuden viehätyksestä" sieltä nimittäin kuultaa yläikenistä kaksi valkoista viivaa :D Eli hampaathan ne siellä kurkkii!

Vielä eivät tunnu ikenen läpi, että vielä tovi menee, ennenkuin saavat itsensä puskettua ikenen läpi. Tämä tietää siis edelleenkin varmasti jonkun verran itkua ja "hampaiden kiristystä", mutta nyt kun tietää, että sieltä on helmet tulossa, kestää taas muutaman tunnin huutosessiot huoletta. Yöt on toistaiseksi kuitenkin nukuttu ihan ok.

Edellisyönä tehtiin jopa yön nukkumisennätykset (jo oli aikakin!) Viljo nukkui kaksi 4 tunnin pätkää putkeen, joista ensimmäisen omassa sängyssä (!). Söi välissä ja sen jälkeenkin vielä yhden 2h pätkän, eli todellista luksusta :) Edelleenkin olen ollut suhtkoht pirteä, eli ei tuo yöllinen parin tunnin välein (normaalisti) heräily ainakaan vielä ole verottanut mun yöunta -mulla kun tunnetusti on hyvä unenlahjat :D

Ensi viikon keskiviikkona onkin sitten 3kk neuvola, taas kuullaan mitkä on päivän lukemat ja taitaa se täti tuikata jonkun piikinkin -voin vaan kuvitella miten "murhaavia" katseita saa täti Viljolta osakseen sen tempun jälkeen...

Meillä oltiin eilen tutkimuskäynnillä Turussa, Viljo osallistuu Hyvän Kasvun Avaimet tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan ensimmäiset pari vuotta kaikkea mitä lapsen elämässä tapahtuu ja sitten tehdään loppupäätelmä. Lähinnä keskitytään flunssiin ja korvatulehduksiin. Verikoe otettiin, mistä Viljo ei anna yhtään pistettä kenellekään. Vielä ulko-ovellakin meni hänellä naama ryttyyn kun näki tutkimushoitajan, kerta kaikkiaan ilkeä nainen... :)

Siellä myös punnittiin... TADAA! Pojan lukemat olivat vaatimattomat 7585g ja 62,8cm! Ja poika täyttää 3kk vasta ensi viikolla. Nyt sitten saadaan tietää mitä viikossa paino nousee, koska tasan viikon päästä on neuvolakäynti.

Uusia taitoja opetellaan. Massulleen kääntyy avustaen, mutta itsellä hänellä ei (vielä) ole mitään kiirettä mihinkään. Tosin kun katsoo tätä outokumpua, voi se kierähtäminen ollakin "vähän haasteellista" :D

Kovasti Viljo myös opettelee jokeltelua, nyt on vuorossa "korkeat" äänet, vielä ei tule varsinaisia kiljaisuja, mutta selvästi äänenkorkeuksia on jo monta erilaista.

Vielä ei tartuta kiinni mihinkään tarkoituksella, mutta tänään muksi jo sitterin elukoita ihan selvästi tarkoituksella. Että kyllä sekin taito sieltä varmasti pian pompahtaa esiin.

Tänään oli myös enkkapäivät vaunuissa nukkumisessa. Oli niin ihana ilma, ja vihdoinkin myös meillä hiekkatie on niin kuiva, että lähdettiin oikein vaunulenkille. Sen päälle Viljo jäi vielä vaunuihin nukkumaan ja yhteensä veteli vaunuissa parin tunnin tirsat :) Hyvä, hyvä :) Yleensä sisällä ei tällä hetkellä taas nuku kuin tunnin puolitoista, että siinä mielessä olisi hyvä jos edes joskus nukkuisi (ja olisi syömättä) vähän pidemmän välin.

Yöt on edelleen rauhallisia. Viljo nukahtaa yöunilleen kahdeksan yhdeksän aikoihin ja nukkuu ekan pätkän noin kolme tuntia, sitten vetää vielä toisen pidemmän pätkän 2-4h ja sitten heräileekin tunnin välein... Mutta pääasia on kun ei kiukuttele öisin, niin mä pystyn ihan hyvin nukkumaan ja imettämään samaan aikaan. Meillä siis nukutaan perhepedissä vielä hyvin vahvasti, eikä näillä syömäväleillä kyllä pinnikseen poika ole menossakaan -koska mä itse haluan nukkua :) Itsekäs äiti :)

Äiti myös käväisi kirpparilla, ja eihän näitä voinut vastustaa. Ihan ihanat lenkkarit, ja pitihän niitä kokeilla -ihan hyvin ne pysyy jo nyt jalassa, vaikka ehkä numeron verran onkin vielä kasvunvaraa

Eivät maksaneet kuin vitosen, ja meinasin, että vaikkei pidettäis kuin vähän aikaa niin olivat silti hintansa väärtit :D

Jahas, työnantaja kutsuu...

Täällä kehitellään taitoja. Mitään "maata mullistavaa" ei vielä ole kyllä pystytty kirjaamaan aikakirjoihin, mutta kova yritys on :)

Tällä hetkellä hämmästyttää noi nyrkit. Ne kun huitelee ihan joka puolella, eikä niihin oikein tunnu saavan mitään tolkkua. Paitsi silloin kun ne osuu tuohon aukkoon nenän alapuolella... Silloin alkaa kuulua nussutusta ja maiskutusta, koska pitäähän niitä maistaa, kun kerran "osuivat kohdalle". Ton touhuja on niin hauska seurata :)

Nyt on aavistuksen alkanut kiinnostaa tuohon sitteriin kuuluvassa kaaressa olevat elukat. Äskenkin tuijotti vissiin minuutin, kun yksi ankka heilu ees-taas-ees-taas :)

Hyvin yksinkertaisista asioista on hauskaa, kuten esim. ilmakylpyily ilman vaippaa. Toisinaan taas tuo ilmakylpeminen saa aikaan valtavan huudon, eli tarkkana tässä saa äitinä olla kuulostelemassa, minkähänlainen tuuli taas tänään tuolla toukalla on :)

Meidän Viljo taitaa muutenkin olla jotenkin varhaiskehittynyt. Nimittäin hän haluaa edelleenkin tasaiseen tahtiin meidän kielellä "own speissiä" eli ihan sama missä, mutta pois lirkuttelevien vanhempien läheltä. Aika aikansa kutakin meinaa Viljo, eihän täällä kuule omia ajatuksiaan! Koko ajan joku sössöttää nokan edessä! Niimpä huuto yleensä hiljenee, kun laskee ihan itsekseen pojan sohvalle / sitteriin / autonistuimeen mitä nyt sitten keksitkin, kunhan siellä saa olla yksin :)

Muuten poika on taas yltiöpäisen sosiaalinen luonne. Höpöttää omia juttujaan ihan uskomattomia lauseita. En oo ihan varma, pystyykö noin pitkillä lauseilla oikeasti puhumaan, mutta kun juttu alkaa, ei siihen meinaa tulla loppua lainkaan :) Ögöö ja uguu on tällä hetkellä hittisanoja, muutama yksittäinen ääh ja öh kuuluu myös repertuaariin. Pitkät pätkät koostuu näiden äänteiden sulassa sovussa tapahtuvasta kakofoniasta.

Hän tykkää myös puhallella "Kooh" tulee sellaisella matalalla Darth Vader tyyppisellä äänen painolla, eli hyvin matalalta :) Lisäksi Pjuuuifh on myös oikein hyvin hallussa, tätä voi tehdä myös esim. pahimmassa herumisvaiheessa olevan tissin kanssa -maito lentää noinkin pienen ihmisen puhalluksesta äärettömän pitkälle. Taidot on monet juu, en sitten tiedä tämänkään taidon tarpeellisuudesta...

Lattialla ei nyt jostain syystä viihdytä kovin paljoa, en ole siitä kyllä kovin huolissani. Meillä ei kukaan muksuista oo ollu mikään yltiöpäinen lattialla kellijä :) Kiukkuhan siellä tulee...

Jaahas, työnantajan mielestä alkaa tää netissä notkuminen piisata... Tässä keskittyneitä kuvia "sitteriharjoituksista" :)

Ja vielä yksi pakollinen hymykuva :)

Kyllä tämä äitinä olo on sitten ihanaa. Ei voi muuta kuin huokailla, kun tuo lapsonen on NIIN kiltti. Miten voikin olla noin elämäänsä tyytyväinen lapsi! En todellakaan ole koskaan kokenut tällaista vauva-aikaa. Ei vanhemmat sisaruksetkaan nyt sentään noin kilttejä olleet, vaikka en toki mitään "kauhu" vauva-aikaa ole varmasti kokenutkaan.

Tarkoitus ei ole kääntää veistä haavassa, niillä, joilla tilanne ei ole ihan yhtä auvoinen. Lähinnä vain itselle muistiksi -heikoille hetkille, niitäkin vielä varmasti tulee useita :)

Eilen käytiin aamupäivällä tytön kanssa fysioterapiassa. Tyttöhän on siellä käynyt jo vuoden vanhasta eli nyt sitten jo viisi vuotta! Hui kamala! Mistä tulikin mieleeni, ja itselle muistiin, että fysioterapeutille voisi kutaista jotain kiitokseksi näistä vuosista. 

Kotimatkalla poikettiin hakemassa isä työpaikaltaan ja käytiin neljästään syömässä työpaikkaruokalassa lounas. Aikuiset veti kaalikääryleitä ja tyttö valitsi itselleen hernekeiton. Jälkkäriksi pannaria ja kemavaahto+hillo, NAM!

Iltapäivällä lähdettiin taas liikenteeseen, kun ajeltiin Lemuun ostamaan tytölle vihdoinkin isompi turvaistuin (Britax Kid Plus), bongasin Keltaisesta Pörssistä huomattavan edullisen yksilön ja sattui vielä meidän matkan varrellekin :) Tyttö oli siitä tosi ylpeä, ja onhan siinä huomattavasti mukavampi istua kuin liian pienessä Two way Elitessä, mikä nyt vaan on ollut käytössä, kun kirpunkokoinen tyttö siihen on mahtunut... Äidin saamattomuutta siis.

Tämän jälkeen huristeltiin Naantaliin Viljon kummitädin luoksi, ja siellä ehdittiin piipahtaa parin tunnin ajan, jonka jälkeen huristeltiin Raisioon, jossa tiputettiin tyttö kyydistä -lähti isälleen Turkuun.

Sitten ajeltiinkin Viljon kanssa kahdestaan kotiin. Viljo veti pari tissillistä maitoa ja nukahti yöunilleen jo kahdeksalta. Veteli sohvalla unia massullaan puoli yhteentoista ja sitten siirryttiin yläkertaan makuuhuoneeseen. Taas tissillinen ja unta huppuun neljään!!! WOW, tähän voisi tottua, jatka poika samaan malliin :)

Nyt mä jatkan tätä mun energian jakamista johonkin muuhun, kuin netissä roikkumiseen. Täällä surffaamisessa saa nimittäin kulumaan ihan uskomattoman määrän aikaa. Olenkin todennut, että paras tapa on aamulla katsoa "tärkeimmät" ja iskeä koko läppäri kiinni. Muuten tänne tulee koko ajan palattua ja käytettyä "tehokasta aikaa" ihan turhanpäiväiseen :)

Ai niin, ja eilen oli JUHLAPÄIVÄ, mä olen nimittäin ollut nyt 2 vuotta polttamatta tupakkaa!!! En vielä ole keksinyt miten itseni palkitsisin... Toisaalta pitää palkita pian, jos kyse on ruuasta, kun tarkoituksena olis pitää herkuton huhtikuu...

Meillä elämä on melko "urautunut" uomiinsa, mikä on tosi kivaa. Edelleen Viljo on rauhallinen ja kiltti vauva, joka ei turhista kitise. Aina jos miehellä on itku, niin varmasti tietää, että joku on vialla. Väliajat jokeltelee ja killittelee hyvän tuulisena.

Rytmiä on tullut myös öihin, ja ne tunnin välein syötöt on onneksi (ainakin toistaiseksi) taakse jäänyttä elämää. Nyt on alettu pidentää syöntiväliä varsinkin öisin, ja muutamana yönä on jopa päästy huimaan 3,5 tunnin unipätkään! Wow, Viljolta tuo on jo tosi paljon... Eilen tehtiin päikkäriennätys. Kaveri veti unta kuulaan 3h15min! Nukahti auton turvaistuimeen ja jatkoi siinä uniaan kotiin tultuamme, kun en alkanut mitenkään siitä ottamaan pois. Avasin vaan turvavyöt, ettei mahdollisesti kiristäisi. Siinä sitten vielä nukkui olohuoneen lattialla yli kaksi tuntia :)

Siitä kun heräsi, niin olikin kova nälkä!

Mulla on ollut jotain ihme energiapiikkejä viime aikoina :) Eilen piti vain olla, niin jopas intouduin (ihan huomaamattani) siivoamaan yhden keittiön "ryjäkaapeista" ja siinä samalla löysin uunin puhdistusainetta. Sen enempää asiaa miettimättä suihkin tökötit uuniin ja jätin vaikuttamaan. Sinänsä ihan hyvä, koska jos olisin asiaa yhtään harkinnut tai miettinyt olisi varmaan jäänyt odottamaan parempia aikoja. Tuo uunin puhdistus on nimittäin keittiö varmasti kamalin homma. Kyllähän sen aineen sinne huiskii, mutta se pois hinkkaaminen ja peseminen -YÖK! Eikai se muuten niin paha olisi, mutta se asento missä joutuu känittämään on ihan hirvee. Niska oli jumissa jo ekan 3 min jälkeen, mutta nyt on työ tehty, ja uuni kiiltää hienosti :)

Kaapit joutuu muutenkin nyt tulilinjalle, kun kerran alkuun pääsin. Ihan uskomaton määrä on ihmisellä tarpeetonta tavaraa "jos joskus tarvii" Nyt alkaa olla tässä taloudessa kaapeissa marinoituneena 2 vuotta tavaraa. Pidän sitä aika hyvänä merkkinä tavaran tarpeettomuudelle -jollei sitä ole tarvittu, niin tuskin tarvitaankaan... Varmaan nuo telkkarista tulevat "ehosta talosi myyntikuntoon" ohjelmat on tartuttanut muhun jotain :)

Keväinen aurinko paistaa ihanasti (varmaan myös osasyyllinen tähän siivousintoon :D) mutta täällä päin ei ole vaunujen kanssa vielä vähään aikaan mitään asiaa. Aamulla on liukasta ja iltapäivällä on sohjoa niin paljon, ettei vaunujen kanssa pääse mihinkään. Seuraavaksi on sitten sitä kuralöllöä joka paikassa, että me varmaan päästään vaunuilemaan seuraavan kerran juhannuksena :D

Viljo on alkanut selvästi heiluttelemaan käsiään terhakkaammin, eli alkaa pikku hiljaa ymmärtää, että niitä voi oikeasti hallita. Tänään sai jo vahingossa sitterikaaressa olevan lelun pesulapusta kiinni. Uskoisin, että enää on viikoista kiinni, kun aletaan oikeasti tarttumaan tavaroihin tarkoituksella.

Me siis jatketaan tätä seesteistä vauvaelämää ja nautitaan täysin siemauksin!

Tässä myös isoveli ylpeänä :)

Eilen meillä oli lääkärineuvola, kun maanantaina tuli komeat 2kk mittariin.

Lukemat näytti: 6845g ja 61,5cm eli komeasti kasvetaan edelleen. Lääkäri kyllä totesi, että ei varmasti ihan rintamaidolla mene tämä lapsi puolivuotiaaksi. Vastasin hälle, että mä annan pojalle perunaa heti, jos vähänkin vaikuttaa tyytymättömältä saamaansa ravinnon määrään. Toistaiseksi kuitenkin poika on tyytyväinen ja on alkanut myöskin nukkua kolmen tunnin pätkiä.

Sunnuntaina oltiin vähän Eurassa Offaamassa, eli ajamassa maastureilla metsässä. Viljo keikkui tietenkin mukana, koska häntä on vähän heikkoa vielä jättää mihinkään pitkäksi aikaa. Eikä hän tuntunut lainkaan valittavan, vaan veti sikeitä hytkyvässä autossa tyytyväisenä. Tämä on lähinnä harjoittelua loppukesää varten, jolloin tarkoituksena on lähteä lappiin ajamaan OffroadTour:a ja siinä vierähtäisikin sellaiset pari viikkoa. Katsotaan nyt tuleeko alustavasta suunnitelmasta mitään.

Istuimen telakka on siis ruuvattuna autoon kiinni, eli minkään näköistä tippumisen vaaraa ei ole. Kuvassa tuo näyttää lähinnä leijuvan ilmassa :) Maastossa ajetaan pääosin pelkällä tyhjäkäynnillä, eli tämä ei ole mikään vauhtilaji :)