Tattadadaa!!! Voittajan arpoi tänään Viljon iskä, joka onkin meidän kanssa tänään kotona potemassa kuume flunssaa. Toivottavasti me säästytään, koska tuo on mitä todennäköisimmin ihan itse hankittu viikonloppuna metsästä.

Voittaja arvottiin perinteisesti ihan lapuilla ja lippiksestä nostaen, ja voittajaksi päätyi: miia

Hänelle lähtee jotain mun kätköistä, ihan tarkasti en tällä hetkellä edes tiedä, mitä sieltä löytyy :) Mutta kuvataan paketti ja laitetaan matkaan :)

Nyt jatkan kutomista, koska jätkä tuntuu vielä nukkuvan...

Meillä oli ihana yö, eikä pelkästään siksi, että Viljo nukkui ensimmäisen pätkän 22:22 - 3:15 eli JEEE! Enkat tuli :) Toivottavasti tämä trendi jatkuu, ja pikku hiljaa päästäisiin lähemmäs 4 tunnin unipätkää kuin sitä tunnin...

Toisaalta, nyt on sitten myöskin tissit melko pinkeät, kun tahti yllättäen taasen hidastui. Pieni paha kuitenkin siitä, että sai nukkua vähän pidempään.

Tänään onkin ohjelmassa yhdet synttärit ja keskenään kotona oloa. Isäntä on "harrastuksensa" parissa käytännössä koko päivän, eli meillä on tavallinen arkipäivä, vaikka onkin lauantai...

Eilen kävin lopputarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. Repeämä oli kuulemma siististi parantunut ja sisätutkimuksessa kaikki näytti siltä kuin pitääkin. Aina se vaan kirpaisee, koska limakalvot on niin herkkänä.

Ehkäisyksi saatiin Cerazette, mikä on mulle (joo, vaikka mulla onkin 3 lasta... ) ihan tuntematon pilleri. Otetaan joka päivä, eikä pidetä mitään taukoa. Eipä paljoa muuta väliä, kunhan vaikutus on toivottu, eli ehkäisevä :) Ainoastaan haittavaikutuksia odotellessa, jotenkin musta tuntuu, että meidän tuurilla hyvinkin mahdollista, että tämä ei sovi meille...

Eilen meillä viriteltiin jälleen keskustelua toisesta lapsesta. Onko kenelläkään muulla tällaista? Mies olis siis tyyliin heti valmis toiseen, ja minua ei sitten taas (suomeksi) oikeastaan vähempää vois kiinnostaa... Noh, katsotaan mihin tuo miehenkin innokkuus tosta haihtuu, kun Viljo alkaa liikkumaan :)

Tällä hetkellä seukkaaminen on lisääntynyt, mutta iltapainotteisesti. Käytännössä Viljo nukkuu aamut ja seukkaa sitten iltapäivällä, ottaen muutamat tehotirsat. Iltaisin esiintyy myös kiukuttelua, ja enenemissä määrin siksi, että poika on niin väsynyt, että nukuttaa, mutta eihän sitä voi nukkua, kun voi jotain mennä ohi...

Käsiä tuijotettiin eilen, mutta ei vielä vissiin mennyt jakeluun, että ne on omat kädet... Yhden kerran nyrkki jopa eksyi suuhun, mutta jahka se lähti taas sieltä pois, ei se enää takaisin osunutkaan. Melkoista tuurin kauppaa siis :)

Eilen otettiin myös "läheisyyskuvia" Jorsen kanssa, harjoiteltiin vauvan kanssa lattialla oloa. Hienostihan tuo meni, vaikka mulla olikin "hieman" ennakkoasennetta, että siitä ei tule mitään. Koira osaa kuitenkin vuoden vanhan labbiksen innolla suhtautua melko kaikkeen -eli joko täysillä tai ei ollenkaan. Hienosti kuitenkin asetteli tassunsa IHAN vauvan viereen, mutta ei kuitenkaan koskettanut. Luulempa, että herraan tulee enemmän vauhtia, kun Viljo alkaa tarttumaan karvoihin kiinni -voipi olla, että nukkumapaikka siirtyy hieman etäämmälle.

Jaahas, kaipa se kudin pitää ottaa hetkeksi käteen, kun poika tuntuu vielä vetelevän hirsiä meidän sängyssä :)

Ajattelin silloin neuvolassa, että mitäköhän meille mahtaa tarkoittaa tiheän imun vaihe. Nyt tiedän. Meillä se tarkoittaa, joka toinen tunti molemmat tissit tyhjiksi ja päälle vielä tutti... Tätä on nyt jatkunut pari iltaa klo 16-22 onneksi sentään yöllä on mennyt sen normaalit 2 tuntia.

Ilmeisesti myös joku "läheisyys" vaihe meneillään ja siksi syli on lähinnä ainoa paikka missä viihtyy. Yölläkin pitää ottaa rinnan päälle nukkumaan mahalleen, niin rauhoittuu. Yleensähän hän ei ole pitänyt mitään suurempia huutoja, mutta nyt on myös sen suhteen ollut pari yötä vähän rauhattomampaa.

Varmaan omalta osaltaan vaikuttaa se, että nenä on taas enemmän tukossa. Aamulla oli ihan tukossa, ja yölläkin ikävät räkäjojot meni hissin lailla ylös alas. Noi on sen verran syvällä, että niistäjällä ei niihin ole mitään arpaa. Niimpä me on käyty aamuisin jälleen "nenänavaussuihkussa" ja sillä tavalla on niistäjälläkin saatu jälleen pyydystettyä jonkun verran tuota inhottavaa limaa ja kuivunutta räkää.

Silmät jatkaa edelleen rähmimistään. Tosin, pysyvät nykyään pidempiä aikoja putsaamisen jälkeen siisteinä, että toivottavasti ne kyynelkanavat sieltä alkaisivat aukeamaan.

Neuvolan täti sanoi, ettei noille silmille tehdä mitään ennen vuoden ikää. Siihen mennessä niiden pitäisi aueta itsestään, kasvun myötä. Jos sitten edelleen jatkavat rähmintää, voidaan ne operoida auki. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, eli toiveissa on, että jossain vaiheessa olisi "pelittävät silmät".

Huomenna onkin mulla lopputarkastus, eli saadaan tuomio onko tuosta "vehkeestä" enää mihinkään :D Ensi viikon tiistaina on taas Viljolla 2kk neuvola, että siellä kuullaan jälleen nuo kriittiset mitat...

Mulla on muuten imperiumin vastaisku tuolle kitinälle iltaisin... Tänään solmin ekan kerran, ja tuotekehittelyä (harjoitusta) tuo vielä vaatii, että liinan saa oikealle kireydelle ja korkeudelle. Aamukokeilussa poika ainakin nukahti ihan muutamassa minuutissa, ja keikkui liinassa mukana kun leivoin pullataikinan :) Tosin liina oli aivan liian löysä, eli ensi kerralla pitää kiristellä vähän tiukemmalle, lapsi valahti pikkuhiljaa niin, että löytyi tissien välistä (eli tosi alhaalta nykyään :D)

Itsensä kuvaaminen on muuten tosi vaikeaa :) Peilin avulla päästiin kuitenkin jonkunnäköiseen lopputulokseen. Tuon solmun olen katsonut KantoLiinakanavalta, ja sen näytti myös kädestä pitäen Viljon kummi, jolta myös tuo liina on lainassa -siitä siis tuo tosi epämiehekäs väri :) Tuo sidonta on sen verran helppo, että minäkin opin sen kerta näyttämisellä. Tosin en tiedä olisinko onnistunut pelkästään noilla kuvilla, tässä on nyt kuitenkin käytössä pelkästään imetysaivot...

No niin, nyt on pojalla nimi. Kävin itseni kanssa kovaa taistelua siitä, että julkaisenko nimen vai en. Toisaalta sen selville saaminen ei kovinkaan suurta salapoliisin taitoa vaadi, mutta sitten taas ajattelin, että kun en muitakaan nimiä ole "aktiivisesti" kertonut, niin jatketaan samaa linjaa. Jos haluat nimen tietää, jätä kommenttiin sähköpostisi niin laitan "salaisuuden" tulemaan :)

Koska kuitenkin joku nimi pitää lapsella olla (blogissakin....) niin käytän tästä lähtien kakkosena vahvasti ollutta vaihtoehtoa eli Viljoa. Lopullisen nimen ja Viljon välillä käytiin vielä taistoa lauantai-iltaan asti. Sitten lopulta päätettiin pitäytyä alkuperäisessä vaihtoehdossa, koska jos etummainen nimi olisi vaihdettu, olisi muutkin nimet menneet vaihtoon -koska mun korvaan ne ei enää Viljon perään sopineet.

Mulla meni se leipomispuoli sitten lopulta "vähän" överiksi ja lopulta mä tein itselleni stopin lauantaina klo 16. Siihen asti olinkin sitten 3 päivää vääntänyt jos jonkinmoista, enemmän ja vähemmän onnistunutta :) Pikkuinen juttuhan tässä on se, että ei pysty mitään tekemään keskitetysti pötköön. Aikaakin kuluu sitten tällä tyylillä ainakin tuplat normaaliin verrattuna, koska leipomisesta huolimatta kaiken muunkin on huushollissa toimittava :)

Lopulta leivoin: gluteiinitonta kuivakakkua, gluteiinitonta pullaa, gluteiinitonta mansikkasuklaa kakkua, valkoisesta suklaasta tein myös kakun, juustotikkuja, vadelmakeksejä valkosuklaakuorrutteella, (ohje periaatteessa tuo, mutta kuorrutteena valkosuklaata, löytyy murotaikinapaketin kyljestä) gluteiinitonta pullaa (ohje tuo, mutta jauhot gluteiinitonta) ja sipulibriepiirakkaa vähän muunneltuna (enemmän juustoa kuin alkuperäisessä). Lisäksi oli tietty keksejä 4 eri sorttia.

Hyvin teki leipomukset kauppansa ja tosi vähän jäi mitään jälkeenpäin nassutettavaa. Tosi hyvä, koska mä en yleensä kauheasti tykkää syödä esim. kakkua.

Päivänsankari käyttäytyi koko päivän erittäin mallikelpoisesti. Ihmettelin, miten poika jaksoi olla hereillä niinkin kauan, koska normaalisti päivisin ei ole kuin noin tunnin kerrallaan hereillä. Nyt jaksoi parilla tunnin päikkärillä olla hereillä 12-19 eli hänelle tosi maraton. Tietty oli niin paljon naamoja ja jännää ääntä, että ei siinä sitten niin nukuttanut :)

Vähän arvelutti, että miten käy yönukkumisen, mutta ihan normaalilla kaavalla mentiin. 3 yöheräämistä on nykyään vakio. Nukkumaan mennään siinä 21-23 aikaan, riippuen vähän iltojen telkkaritarjonnasta. Eilen kyllä olin sen verran zippi, että nukahdettiin molemmat sohvalle jo ennen puolta kymmentä.

Tänäänkin on ollut sellaista pientä kisaväsymystä ilmassa, niimpä en ole pahemmin stressannut siivoamisen kanssa. Kyllähän noi likaiset tiskit ja pyykit tunnetusti odottaa :)

Meillä hymyillään koko ajan tihenevällä tahdilla, ja tänään hän tuijotteli epäuskoisesti nyrkkejään... Eli kohta varmaan nekin alkaa hakeutumalla hakeutua suuhun, jahka hän nyt ensin hoksaa, että ne on HÄNEN omat nyrkit.

Kyllä tuo ihmislapsi on niin avuton verrattuna muihin eläinkunnan lapsiin.

Nyt mä keskityn taas lemppäripuuhaan = kutomiseen, joka on jäänyt ihan miniksi, kun on tarvinnut siivoilla ja leipoilla :)

Tässä vielä muutama otos tilaisuudesta :) Pojalla on muuten ihan isänsä leuka... (näkyy röpelöreunaisessa kuvassa -vertailun vuoksi :D)

Nyt on se vaihe, että ei oikein tiedä mitä tekisi, niimpä toteutan hyväksi todettua mallia: en tee mitään, vaan kudon :D Olen kyllä vannottanut itselleni, että ainoastaan tämän päivän tällä viikolla on oikeasti mahdollisuus tehdä vain tätä lempparihommaani, ja sitten onkin alettava tuumasta toimeen.

Ensi sunnuntaina on ristiäiset ja sitä ennen ihan muutama homma pitäisi tehdä.

Siivota tätä kämppää on ihan turha ennen perjantai-lauantaiakselia -ainakaan lattioiden osalta. Koirakin näyttää aloittavan karvojen tiputtelumaratoninsa, niin sen puolesta saa uusi ihana hiljainen imurini olla ihan rauhassa. lauantaina on hyvää aikaa valjastaa lapset viihdyttämään toinen toisiaan ja sutia kämppä läpi.

Tarjottavien puoli tuottaakin sitten jo vähän hikeä, kun en lainkaan tiedä mitä pitäisi tarjota. Onko tapana tarjota esim. täytekakkua? Kääk! miten voi ihminen unohtaa jo (!) kuudessa vuodessa tällaiset asiat :) Siis mitä te ootte syönyt / tarjonnut ristiäisissä? Meillä mennään kyseinen juhla kuitenkin ihan minimimiehityksellä. Kutsuttuna varsinaiseen tilaisuuteen on pelkästään meidän omat vanhemmat (uusine puolisoineen) sekä kummit ja isovanhemmat eli yhteensä osallistuvia on 11 aikuista vierasta ja 4 lasta + tietty me vanhemmat ja itse päivänsankari.

Illalla on tarkoitus pyytää muut "ei kutsutut" sukulaiset epäviralliselle kahville. Tämä ratkaisu tehtiin siksi, että tilaisuus pidetään meillä kotona ja meillä on ahdasta... Lisäksi jos oltaisiin jo pelkästään kutsuttu esim. meidän omat sisarukset lapsineen olisi pelkästään lapsia iältään 1-9v ollut 15 kpl(!) ahtaat tilat, ja tuollainen taapero / muksumäärä niin anteeksi vaan, mutta "ei kiitos". Haluan itsekin pystyä keskittymään itse tilaisuuteen, ja tällä miehityksellä se varmasti onnistuu parhaiten. Muut saavat kutsun tulla illala kahvittelemaan, ihan muuten vaan, jos haluavat.

Sinänsä tarjottavaa pitää kuitenkin tehdä "varastoon" sen verran, että sitä riittää myös illaksi. Eli jotain helppoja ohjeita, vinkkejä? Alustavasti oon ajatellut tehdä mokkapaloja, pullaa (vielä arvon leivonko itse, vai ostanko...) ja sitten jotain suolaista, ehkä juustotikkuja tai sitten jotain muuta "idioottivarmasti" onnistuvaa. Lisäksi varmaan "hätävaraksi" teen kuivakakun, ehkä sokerikakun jonkun muunnelman. Tuntuu vaan, että päätösten tekeminen näillä imetysaivoilla on vaan niin himputin vaikeaa.

Juomapuoli on sentään selvillä, teetä ja kahvia :D Lapsille ostan Sprite:a, koska se on tuntunut olevan meidän viimeisillä synttärikesteillä aina huippumenestys. En kyllä ymmärrä miksi kokis on kokenut niin kovan inflaation, mutta kaipa sitä saa joka paikassa :)

Nyt mä siis iskeydyn takaisin mun kutimen ääreen, poika nimittäin juuri nukahti, enkä viitsi "tuhlata" tätä hiljaista hetkeä esim. kauppareissuun -mikä sekin on tänään vielä edessä... :D Viime yö muuten meni jo melko normaalisti, eli nenä alkaa jo pysyä auki, onneksi tämän ikäisten flunssat on melko lyhyt kestoisia.

Huom! Herkille lukijoille: teksti sisältää eritekuvausta...

Viime yö olikin sitten meidän lyhyen historian ensimmäinen ns. valvottu yö -ei vielä sinänsä mikään "ultimate" valvottu, mutta huutoa ja parkua oli enemmän kuin mitä meillä noin normaalisti.

Pojalla oli nokka ihan umpitukossa, ja sitten kun alkoi hengittelemään, niin sittenhän sieltä tuli keltaista limaa ja räkää ja sitten vasta huudettiinkin, kun se räkä tietty meni edes takas kuin pingispallo -ja kun kerran 1.5kk ikäisille lapsille ei ole opetettu niistämisen jaloa taitoa... Yöllä sitten 3:20 tämä sankariäiti kiikutti poika paran alakertaan ja iski niistimen kehiin. Sainkin pyydystettyä kelpo määrän tuota inhottavaa ja untahäiritsevää limaa nenän ulkopuolelle ja saimme taas hetken "lisäaikaa" unelle.

Kunnes totesin, että ei pysty poika vaakatasossa nukkumaan -hetken yritin pitää meidän tyynyn päällä, mutta ei ollut hyvä. Valui pois ja muutenkin siinä kitisi koko ajan. Niimpä sankariäiti rymisteli takaisin alakertaan (ja joka kerta sain murhaavia katseita koiralta, jonka yöunta minä julmasti häiritsin...) hakemaan sitä hytkytyssitteriä... Siinä saa pojan sellaiseen asentoon, että on hieman yläviistossa, jotta pysyy röörit auki.

Siinä hän sitten nukkuikin aamu puoli kahdeksaan, toki itkeskeli kun ei saanut henkeä, mutta kyllä rauhoittui melko nopeasti kun nosti tutin takaisin suuhun. Loppuyön pari tuntia oli myöskin hytkytysvaihde päällä. Olin nimittäin sen verran zombie, että totesin, että pakko on vielä vähän saada nukkua ja kummasti poika vielä sitten vetikin sen extra pari tuntia hytkytyksen voimalla :)

Eli ei voi sanoa, että on niin kovin "hyvin nukuttu" yö takana. Ensi yöksi olen fiksumpi, ja roudaan sitterin, nenäniistimen ja suolatipat jo valmiiksi yläkertaan, että saa koirakin nukkua rauhassa... ;) Koiralla on muuten ihan ilmiömäiset unen lahjat. Vaikka poika huutaisi kuinka, niin alhaalta kuuluu silti kaamean kovaääninen kuorsaus -eli hän ei kyllä pelkästä äänestä häiriinny, mutta sitten kun aletaan kolistelemaan alakerrassa, niin se onkin sitten jo ihan toinen juttu :D

Ihmeen vähän vielä väsyttää, mutta uskoisin, että tänään illalla on aika turhaa mitään kovin myöhäisiä tv ohjelmia kuvitella tihrustavansa. Toisaalta empä mä muutenkaan kovin myöhään valvo :)

Nyt taasen ruuan laittoon, tänään meillä onkin herkkuruokaa, hirvenpaistia ja valkosipulikermaperunoita. Luultavasti teen kyllä paistin pihveiksi, niin valmistuu nopeammin :)

Eli poika oppi hymyilemään!!! Eilen oli jotain viitteitä eli hymynkaretta tuli aina vähän väliä, mutta en ollut ihan kuitenkaan vielä varma, että oliko se kuitenkaan "tarkoituksellista". Tänään aamulla isi ilmoitti, että tämä muuten hymyilee :D Sanoin, että voi hyvin olla, kun mun mielestä jo vähän eilen harjoitteli, ja nyt on sitten pitkin aamupäivää saatu hienoa repertuaaria pojan hymystä :)

Saa nähdä kauanko menee, ennenkuin saan sen ikuistettua. En oikein usko, että tuo kameran linssi ihan heti saa aikaan hymyilyä, kun vielä tarvitaan melko paljon kannustushymyä, että saa sen esiin.

Muuten meillä on ollut seesteistä. Torstaihin asti oli isommat muksut täällä viihdyttämässä pikku veikkaa, välillä vähän turhankin kiinteästi, että piti toppuutella. Varsinkin tytöllä on tapana juosta paikalle heti kun poika vähänkin vingahtaa, ja tunkee tuttia suuhun. Monta keskustelua käytiin, että vaikka hyvä onkin pitää huolta niin rajansa kaikella. Ja jos äiti sanoo, että veli yrittää nukkua, niin silloin ei saa juosta varsinkaan paikalle, koska pienen kiukuttelun jälkeen veli kyllä nukahtaa.

Tytölle on tosi kauhea paikka jos toinen itkee, valtava hoivavietti pukkaa heti pintaan. Hän ei millään tunnu ymmärtävän, että vauvat vähän aina itkee, että vaikka kuinka hoitaisi, niin täysin itkutonta vauvaa ei olekaan. Hän tuntee myös valtavaa epäonnistumista, jos vauva ei heti rauhoitu, vaikka kuinka yritän selittää, että ei vauvat välttämättä rauhoitu heti, ja vaikka ne jatkaakin itkua, ei se ole silti paha asia. Näköjään ei ihan mene jakeluun, että vauvat ei toimikaan ihan samalla tavalla kuin nuket, että välittömästi on hiljaista, kun teet tietyt kommervenkit :)

Yöt on edelleen sujuneet samalla mallilla. Nyt iltaisin kiukuttelu on selvemmin liittynyt ihan nukahtamiseen, eikä niinkään vatsanväänteisiin. Huudon määrä on myöskin vähentynyt ja lyhentynyt ennemminkin sellaiseksi nukahtamisraivoksi, kuin kipuitkuksi. Tosi hyvä, koska tuo raivoamisitku on huomattavasti helpompi "kestää" kuin ihan puhdas kipuitku, jonka edessä on niin voimaton.

Ensi viikon tiistaina on jälleen punnitus ja mielenkiinnolla odotan lukeamia... Posket pullistuu siihen tahtiin, että painon nousu sinänsä tuskin on ongelma. Päinvastoin, sais musta vähän vähemmänkin kasvaa... Nimittäin osa 62cm kapeista vaatemalleista alkaa kohta jäämään pieneksi... 56 cm ei ole mahtunut pariin viikkoon. Seuraavaksi pitää pyydystää jostain sopiva tämän kelin lakki.

Torstaina vein vanhemmat lapsukaiset isälleen ja siinä samalla toteutettiin pienimuotoinen Mylly kierros. Kävin tuhoamassa häälahjaksi saamaamme lahjakorttia, ja "harmi" vaan, että Sokoksessa ei ole isännälle mitään sopivan kokoista tarjoata, niin oli pakko itselle vaan ostella :) Ostinkin muutaman paidan ja yhden villatakin joka oli niin kaunis, etten voinut vastustaa kiusausta (vaikka kudonkin, niin voihan villatakkeja silti myös ostaakin...). Ikävä kyllä jotain tapahtui ilmeisesti matkalla, koska kun kotona uudelleen sovitin takkia siinä oli ihan liian pitkät hihat.

Niimpä ensi viikolla on taas mentävä Myllyyn... (voi harmi :D) vaihtamaan tuo takki sopivampaan kokoon, eli yksi pienempi kiitos. Vaikka sovitin takkia kyllä paikan päällä, en tiedä mikä osa imetysaivoista oli ollut päällä, koska hihat on käytännössä melkein 10cm liian pitkät, kun pitää hihattoman aluspaidan kanssa. Ehkä otti sitten päällä olleeseen paitaan jotenkin kiinni? Muutenkin totesin, että luojan lykky noissa alennusmyynneissä on ne alennustaulukot, aivan mahdoton tehtävä on imetysaivon yrittää pähkäillä paljonko on -20%, -70% yms. tosi vaikeita laskutoimituksia. -50% mä sentään hanskasin jotenkuten :D

Imetysaivo on myös tosi huono tuon tärinäsitterin kanssa. Sehän toimii pattereilla... noh, mä oon jo kahdet patterit tuhonnut siitä siten, että unohdan sen vaan yksinkertaisesti päälle... Vaikka se siis tärisee niin että sen totisesti kuulee, niin mä vaan totun sen ääneen niin täysin, että kun muksu herää/vaatii huomiota, mä en koskaan muista laittaa sitä pois päältä. Siinä pitäisikin ilman muuta olla sellainen deluxe malli, joka sammuu itsekseen kun muksun paino nousee pois sen päältä!

Jahas, nyt pitää varmaan alkaa loihtia jotain syötävää, alkaa massu kurnia siihen malliin.

Nyt on opeteltu yhteiselämää taas viikonlopun ajan. Selvästi poika jaksaa olla jo puolisen tuntia - tunnin verran hereillä tai ainakin semihereillä. Parin viime päivän aikana on myös alettu tutkia ympäristöä. Lähinnä kiinnostaa lamppu ja tuolin jalka -mutta pääasia kun edes joku kiinnostaa :)

Käväistiin kaupaussa ja lisäksi myös oltiin laskiaistapahtumassa kylläkin vain katsovana osapuolena -koska ei ihan vielä "ikä riittänyt" pulkkamäkeen. Syötiin kuitenkin makoisat pullat ja saatiin vihdoinkin kysytyttyä toisetkin kummit. Eli nyt on kasassa molemmat kummit, tänään on tarkoitus lähteä hakemaan kutsukorttiainekset Tiimarista ja sitten onkin enää lähettämistä vaille :) Pitää käydä ostamassa myös muumipostimerkkejä, niitä nimittäin näytti vielä olevan Siwassa.

Mulla on migreeni alkanut nostaa päätään oikein kunnolla. Nytkin tunnen kun se tuttu tykytys tuntuu takaraivolla, lauantaina juurikin otin parin tunnin vaakatasot, kun ei kertakaikkiaan "pää kestänyt olla pystyssä" jos tämä vielä jatkuu niin tarvitsee varmaan mennä tarkistuttamaan näkö...

Sitteri on edelleen pop :) Tietty myös auto on pop, eli kaikki mikä täristyttää vähän... Eli ihan normaali pikkuvauva ;)

Yöt on edelleen mennyt hyvin, viimeistään puolilta öin meillä on kaikilla taju pois, nyt on tullut uutuutena klo 3:30 herätys (siis kunnon huudolla) mutta ilmeisesti äiti vaan nukkuu sen verran sikeästi, ettei pienemmällä metelillä tunnu tissiä tulevan ;)

Aamulla herätään tasaisesti puoli yhdeksältä, mikä on ihan hyvä, ettei mene koko päivä makoillessa :)

Lopuksi vielä kuvapäivitys, lempipaikasta sitteristä...

Noh juupa juu, olishan se pitänyt arvata, että heti rankastaan, kun menee "kehumaan" jälkikasvua :D

Viime yö oli ihan risa, tämä koko päivä on kiukuttu (hereillä oloaika nyt kuitenkin) ja tosin on nukkunutkin muutamat ihan komeat unipätkät.

Kiitän itseäni mukavuudenhalusta, ja siitä, että sattui kaverilla olemaan "edullisesti" tarjolla, nimittäin Fisher Prices "tärinäsitteri" tuollaisen linkin löysin. Käytännössä siinä on siis nappula, josta aloittaa sellaisen vienon värinän. On muuten tänään ollut ainoa paikka jossa on saanut jätkän hiljaiseksi ---> unten maille. Nytkin tuossa tuhisee vieressä ja tutti menee sitä rataa, että vatsaa kipristää, mutta ei sentään ala itkeä.

Muuten, tänään on tyhmä ollut myös äiti -siis sen normaalin isin lisäksi. Viime yönä kiljuttiin tosiaan sinne lähemmäs puoli kahta, eikä oikeastaan mikään ollut hyvin. Taas tuli todistettua, että vaikka mitä kommervenkkejä käytät niin vanhassa vara parempi. Kun olin kuluttanut makkarin lattiaan uraa, hyssytellyt istuen sängyssä, hyssytellyt mahallaan oman mahan päällä, hyssytellut koukussa olevien jalkojen päällä jne. jne. Lopulta luovutin ja annoin vaan olla sängyssä vierellä ja nostin tuttia tasaisesti suuhun aina kun tipahti ja silittelin selkää. Siihen se sitten jossain vaiheessa oli nukahtanut. Koska seuraava kellonlyömä mihin havahduin (siis karjuntaan, että tissi tänne...) oli 3:34 eli parisen tuntia oli hupsista heijakkaa kulunut :)

Tosiaan, jos tuo(kin) huuto jää tuohon, niin voin olla tyytyväinen, että ei vielä ole mitään "äiti on vähän väsynyt, kaurapuuroon tungin suolat sokerin sijaan" tyyppistä ratkaisua. Katsellaan miten nämä mahavaivat edistyy. Sinänsä on tosi hassua, että nyt yhtäkkiä alkaisi massu vaivata, kun en ainakaan omassa ruokavaliossani ole muuttanut mitään. Noh, toivottavasti on vain jotain ohimenevää ja menisi ohi :) Isännälle kun noi alkuyön tunnit olisi nukkumisen kannalta tosi tarpeellisia, ei nimittäin iskää paljon lämmitä, että me sitten nukutaan aamu puoli yhdeksään, hän kun joutuu lähtemään "vähän" aikaisemmin töihin :D

Jaahas ja meitin pikku purjo alotti taas huudon, että mä lähden taas kuluttamaan tällä kertaa uraa tähän olkkarin ja keittiön väliin... :D

Tämähän menee nyt sitten jälkikasvun puolesta juoruamiseksi... :D

Kategoriat menee näin alkuun varmaan vähän tiuhempaan -myöhemmin kun tapahtumarikkaus vähän muuttaa muotoaan on varmasti järkevämpää vähän pidentää aikavälejä. 3v1kk kun ei kuulosta kovin järkevältä...

Täällä voidaan paksusti, ja isi on tyhmä. En ymmärrä mikä siinä on, mutta nyt on kaksi iltaa isi ollu ihan TYHMÄ. Ihan sama mitä se tekee, musta se on tyhmä ja piste. Ei kelpaa sylit, ei samat asennot, ainoastaan äiti -mä totisesti toivon, että tämä ei tule olemaan mikään lopullinen ja pysyvä olotila, vaan kyseessä on nyt vaan joku tissitankkaus/äitihellyyskausi.

Eilen oli myös neuvola, ja tasan viisi kiloa näytti vaaka, eli kyllä ruoka ainakin perille menee... Pituuttakin oli yhtäkkiä pompsahtanut 56.2cm ja neuvolatäti epäili, että olivat TYKS:ssä ottaneet vähän turhan alimittaisen pituusmitan, koska kyllä muutamassa viikossa 4 sentin pituuskasvu on vähän turhan paljon -eli varmasti eivät ole venytelleet jalkoja mittaustilanteessa kovinkaan paljoa. Kuulemma ihan yleistä, että näin käy.

Meillä käytetään siis viralliseti 62cm bodyja, muutamia 56 senttisiä (Reiman) puolipotkareita on vielä käytössä. Muutenkin tuntuu, että tällä pojalla on keskivartalo "hyvin kehittynyt" koska neppareista ja pituusmitasta alkavat bodyt krinnaamaan -ei niinkaan leveydestä :)

Neuvolan täti taas lykkäsi D-vitamiini tippoja mukaan. Oon kahden vaiheilla annanko vai en. Jos annan on mahdollisesti seuraavat 3 päivää yhtä helvettiä (nimim. kahden lapsen kokemuksella) voihan toki olla, että meneekin ilman mitään vatsavaivoja, mutta oon jotenkin NIIN skeptinen. Meillä menee nimittäin yöt nyt niin hyvin, etten kyllä ole millään valmis uhraamaan hyvin (nyt jo!) muodostunutta rytmiä! Kaksi edellistäkin lasta on kasvanut ihan ilman D-tippoja (joo, joo olen huono äiti...) kun en kerta kaikkiaan niitä aluksi voinut antaa, sitten muistin sillon tällöin ja lopulta luovutin kokonaan... En oikein usko, että olen tämän asian kanssa yksin.

Poika menee nukkumaan 21-23 välillä ja nukkuu aamu puoli yhdeksään. Käytännössähän toki herää syömään parin tunnin välein, mutta ei pahemmin "känise" vaan mä käytännössä pystyn imettämään unissani tyypin -eli mä saan ihan kunnolliset yöunet (ainakin toistaiseksi). Yläkertaan tästä kiitos! On ihan eri juttu tehdä päivällä juttuja kun on pirteä :)

Muutoskin tapahtuu salamana, eli sen puoleen en kyllä vielä ole mitenkään "nuolaissut"... :)

Jäin ihmettelemään neuvolan monistenivaskaa (jos raskaana kuvittelit saavasi paljon "tietoa" kirjallisessa muodossa, niin se ei ole mitään tähän vauvaelämään verrattuna ;D) siinä kun oli jos jonkun näköistä brosuuria. Eniten oikeastaan pisti silmään (mainos) RELA tipoista, joita kuulemma voi antaa jo vastasyntyneelle jne. Neuvolan täti jutteli tyyliin, monet antaa jo ihan varmuuden vuoksi, ja vaikkei teillä vielä olekaan vatsavaivoja niin nämä tipat alkaa vaikuttamaan vasta viiveellä, että vasta 2 viikon käytön jälkeen voi sanoa että onko apua. Siis apua mihin? Kun ei meillä ole mitään sellaisia vatsavaivoja johon nyt mun mielestä kannattaa alkaa "ihan varmuuden vuoksi" syöttää lapselle maitohappobakteereja....? Oonko mä nyt jotenkin jäänyt jälkeen, koska musta neuvola on entistä enemmän siirtynyt olemaan "mainoskeskus" mitä erilaisimmille tuotteille. 

Tavallaan kyllähän sen ymmärtää, että on tosi kiva jakaa "ilmaisia" tuotteita asiakkaille, ja brosuureista toki varmasti saa myös ihan ajantasaista tietoa, mutta miten mahtaa olla sen tasapuolisuuden, puoluettomuuden sekä terveydenhoitajan ammattitaidon tuoda kaikki eri puolet asiasta esiin? Kyllä mulla ainakin nousee karvat pystyyn, kun pitää ostaa "tätä D-tippaa, sitten on tämän särkylääke ja vielä tämä vatsahappobakteeri" Eikä mitään mainintaa mistään muusta, tulee ihan mieleen Liberokassi TYKS:ssä -nykyään sentään kysytään haluaako sen, mutta muuten, onhan se pakko myöntää että karkean luokan tuotteellistamistahan sekin on (kyllähän minäkin sen otin :D).

Täällä sataa edelleen lunta koko ajan. Tyttö on kipeänä, joten olemme olleet sisällä taas muutaman päivän -tosi kiva, kun nyt olisi vihdoinkin lauhtunut sen verran että ei olisi mitään esteitä ulkoilulle :) No kyllähän me ehditään...

Huomenna onkin edessä Turussa uusi lastenkirpparin katselmus, saa nähdä mitä jää käteen...

Tässä vähän kuvaotoksia, ensin eka kylpy tässä maailmassa

Tässä vahtikoira työssään...

Lisäksi otos tuoreeltaan eiliseltä, eli on jo kasvettu (melkein) isoksi pojaksi...