Pienet pojat sairastaa

Meillä on noin 2 viikkoa oltu enemmän ja vähemmän kipeinä. Hetken jo vaikutti siltä, että kyllä tästä selvitään, mutta viime viikon loppupuolella iski sitten karmeat yskät ja torstaina nosti Viljolla kuumetta.

Perjantaina Viljo meni lääkärille (eikä vähiten siksi, että viime keväänä olis se keuhkokuume) ja yksityiselle, koska hänelle on vakuutus voimassa. "Pelkkä" korvatulehdus, mutta mätää jo molemmissa korvissa ja kuulemma vasen on ollut muhimassa jo jonkun aikaa. Antibioottikuurien kera kotio sairastamaan.

Pe-La yö vietettiinkin sitten pienen kanssa intiimiyhdessäoloa huudon säestyksellä, ja nyt sattui, sellainen pienen pieni valitusitku oli koko ajan päällänsä. Nukkui viimeiseksi mun sylissä istuvassa asennossa pieniä pätkiä, eikä auttanut ees panadol. Tästä tiesin sitten heti soittaa päivystykseen aikaa, hänelle kun ei ole tässä tohinassa muistettu/ehditty vakuutusta ottamaan (tyhmä me!!!)

Tunti ja vartti odotettiin, ambulanssilla oli meitä ennen tullut muutama potilas ja meidän odotteluaikana yksi. Kiireellisyydessä heillä on etusija, sen jälkeen lapset ja huonokuntoisimmat potilaat. Me päästiin heti kun vaan lääkäri vapautui, voimavarat on heillä siellä niin rajalliset. Kyllä käy sääliksi päivystyslääkärien työtaakkaa. Noh, kohtuuajassa siis päästiin lääkärille, joka olikin oikein mukava mies. Katsoi tosi hienosti korvat ja kuunteli keuhkot, eikä Pienin edes inahtanut. Kerrankin mukava kokemus terveyskeskuslääkäristä

Saatiin antibiootit ja eikun kotiin. Seuraavat yöt nukuttiinkin ihan kivasti, kunnes maanantaiaamulla totesin, että Viljolla on taas kuumetta. Konsultoin siskoa (jolla 3 korvakierteistä lasta) että pitäisikö mennä uudelleen lääkäriin, ja todettiin, että parempi on varmastikin ainakin kysyä, mahtaako tarkoittaa, ettei kuuri ole purrut.

Siispä soitin Viljoa viime keväänä hoitaneelle lääkärille kännykkään, ja vastoin ennakko-odotuksia hän jopa vastasi! Pyysi tulemaan toiselle lääkäriasemalle (missä normaalisti käymme) koska hänellä on siellä vastaanotto maanantaisin. Hän lähetti minulle txt viestinä ajanvarausnumeron ja sieltä sain ajan samalle illalle klo 18.

Poika veti 4,5h:n päikkärit, ja niiltäkin herätin. Poika kiukkuinen kuin ampiainen, annoin särkylääkettä ja tunti sen jälkeen alkoi jo ruokakin maistua. Jano oli kova ja jäbä vetikin melkein litran juomista tunnin sisään.

Lääkäriasemalle mentiin koko perheen voimin ja kerrankin oltiin ajoissa -hyvä me :) Jäi rutkasti aikaa kerrankin löytää se oikea paikka.

Lääkäri kuunteli keuhkot, katsoi korvat ja myös kurkkasi suuhun. Keuhkoista kuului vääränlaisia ääniä ja niimpä meidä määrättiin keuhkokuvaan, verikokeelle ja RS virusnäytteelle. Näistä Viljo olikin sitten ihan erimieltä, mutta urheasti hän isän sylissä kuitenkin pärjäsi niin verenimijäneulalle kuin pörisevälle röntgenvehkeellekin.

Tarrakokoelmakin karttui kovasti, kun joka paikasta sai valita tarraa, vaikka siinä tilanteessa hyvin HYVIN loukkaantunut 2 vuotias ei olis voinut vähempää olla kuitenkaan kiinnostunut. Aina vaan toista rääkätään... :D

Lääkäri soitti verikokeen tulokset 20min oton jälkeen (mitä palvelua!) ja niissä ei ollut mitään hälyyttävää. Tulehdusarvot suhteellisen normaalit ja valkosolutasokin ihan ok. Eli tuskimpa keuhkoista mitään bakteeriperäistä keuhkokuumetta löytyy. Tänään lääkäri kuitenkin lupasi vielä soittaa kuvienkin tulokset, vaikka tuskin niistä mitään löytyykään.

Eli tavallista äkäisempi flunssa vain, ei sen kummempaa.

Lääkäri oli kyllä ihana, se kuunteli vielä Pienenkin keuhkot varmuuden vuoksi. Koska jos olisi RS virusta, niin siinä on varsinkin pienillä lapsilla bakteeriperäinen keuhkokuume tosi yleinen jälkitauti. Pienemmänkin keuhkot oli ihan puhtaat eli hyvä sekin.

Hintaahan tuolle reissulle tuli, mutta ne saa onneksi vakuutuksesta takaisin, hassua musta kuitenkin on se, että esim. mun koiran vakuutuksessa on mahdollista suoraveloitus -mutta lasten sairauksissa ei sellaista käytäntöä ole. Ilmeisesti ihmisten vakuutusehdot ovat kuitenkin monimutkaisempia kuin karvakorvien, ettei näin vissiin pystytä toimimaan.

Rauha siis maassa ja äidillä vähemmän sydämentykytyksiä. Tänään on ihailtu ihanaa pakkaskeliä ja leivottu porkkanasämpylöitä porukalla.

Pienin harjoittelee konttaamista, ja pympytys on kova saa nähdä milloin poika päättää tosissaan aloittaa tuon etenemisen. Kyllä hän nytkin pääsee eteenpäin omintakeisella konttaus/ryömimisyhdistelmällä, jos vaan on tarpeeksi kiinnostava lelu tai roska näköpiirissä :)