Voi imetysaivot ja tunnekuohut sentään!

Kiitokset kommenteistanne! Mä luulen, että tämä jää tänne oleilemaan -katsotaan sitten jos näyttää ettei päivitettävää tule (tai ei tule päivitettyä paremminkin... :D) niin sitten katsellaan uudelleen.

Jotenkin musta myös tuo salasana hommeli on sellainen, että kun ei kerran mitään peruspotretteja pahempaa ole kuvarintamalla, niin en niiden takia viitsi salasanan taakse mennä. Kaikki jotka salasanaa käyttävät, ihan siitä vaan, jokaisen oma valinta :)

Kyllä mulla korvat huutaa tänkin päivän jälkeen hoosiannaa -tänään oon ollu poikien kanssa kahden yhdestä eteenpäin ja kun ei kerran Viljo saa enää olla siskon kimpussa (lähti isin luo) niin tottakai se keksii kaikki mahdolliset ja mahdottomat "mitä ei saa tehdä" ihan vaan tekemisen huvista...

Isikin kävi kotona -vartin päästä se jo oli kummasti lähdössä taas johonkin, autotalliin, hakemaan sitä, ai niin mun piti mennä vinttiin... Kun ei tota jaksa kukaan, niimpä niin...

Mä oon taas sitä normaalia imetyksen aikaista "kaikki on mua vastaan" ja itku tulee siis siitäkin kun "mulle sanotaan" ts. puhutaan vain ääneen -mutta minähän olen syyllistymässä ihan kaikesta. Ei naurata, muuta kuin ehkä taas puolen vuoden päästä, nyt tämä on totista totta -vaikka sen itsekin tiedostan, mutta miksi mies ei voi ymmärtää!!??? Siis kun tämä on käyty jo ensimmäisen kanssa läpi. Ensimmäiset 3 viikkoa hän oli silloin kotona noin nukkumassa, ja mä yksin. Sitten kun vihdoin sain suuni auki, niin "ei hän oikeastaan ollut AJATELLUT että mä olen täällä 24h kotona yksin neljän seinän sisällä" DAAAA. missä mä sitten oisin ollut????

Viljon kanssa kaupassa käynti on tällä hetkellä suoraan sanottuna ihan helvettiä. Onneksi mies pystyi tämänkin kertomaan mulle, kihisin kiukusta juurikin tänään kun "käytiin yhdessä kaupassa". Joopa joo... Mä siis menin pienimmän ja vanhimman kanssa kauppaan ja hän meni Viljon kanssa käymään erikoisliikkeessä, missä ei edes ole mitään hajotettavaa...  Miksiköhän mä pyysin, että voitaisiin mennä kauppaan yhdessä, kun mä en 3 lapsen kanssa pärjää siellä mitenkään helposti... Maidon joo pystyy ostamaan, mutta sitten Viljo onkin jo kipuamassa kauppakärryistä pois (ah! miten ihana uusi taito...) Eihän se lapsen vika, ole, ettei pysy missään ja kuitenkin kun kaikki kiinnostaa... Mutta kun pitäisi samalla miettiä mitä piti ostaa, miettiä mistä niitä löytyy ja mitä mä olinkaan jo ostanut (imetysaivot...) niin ei oo hei helppoa ei! Mä oikeasti ihmettelen, olenko mä joskus selvinnyt tästä ikäkaudesta hengissä :D :D :D

Tosin silloin ei ollut myöskään 7v isompaa, jota pitää ohjeistaa (ikävä kyllä) yhtä paljon, kuin sitä 1,5vuotista, sillä erotuksella, että se uskoo ja ymmärtää suurimman osan mitä hänelle sanoo. Edelleenkään toiminnanohjailu on niin heikolla tasolla, että esim. mun väistely ja poukkoilu kaupassa on liikaa -eli loppuen lopuksi meidän on keksittävä tähänkin joku ratkaisu, tänään se oli se, että hän veti perässä kärryä jota mä lastasin, mutta reunaa myöden... 2min päästä taas ohjeistamassa, että se reuna menee tässä... 2min päästä "miksi sä olet siellä käytävän keskellä, mene reunaan" jne. I think you got the picture...

Mut siis, äitinä on hauskaa, ja suurimman osan ajasta tämä lasten hoitokin on ihan yes, mutta miksi Helle, Miehen poissaolo ja lisäksi vielä tämä viikonloppu kun lähdetään reissuun on ympättynä 5 päivään??! Noh, kyllä me selvitään, tämä on taas tätä marmatusta, kun ei ole ketään muitakaan "aikuiskontakteja tässä lähellä". Niin ja juu, kyllä se mies on suurimman osan aikaa tekemässä ihan hyödyllisiä juttuja (ts. sellaisia mitä on nyt vaan pakko tehdä) mutta miten se täällä sisällä tuskaillessa tuntuu aina vaan siltä, että minä teen kaikki "pakolliset" ja se toinen vaan sluibailee -eihän se niin ole! Mutta totisesti, mä en pysty päättämään mistään mitä mä teen itse, sehän se tässä on se SUURIN epäkohta. Mulla on 24h päivässä joku muu, kuka päättää mistä mun päivä koostuu, sehän se tässä (taas) mulle se suurin juttu on :)

Noh, onneksi huomenna lupasivat että helle ei enää jatku näin kovana, mä yritän uskoa siihen ja lähden syöttämään tuota ihanaista pienimmäistä! Ja edelleen olen kiitollinen että kaikesta huolimatta 1,5vee on nyt nukkunut kokonaisia öitä jo 4kk!!! Mistä olen suunnattoman kiitollinen!