Blogin jatko?
Nyt on tullut aika varmastikin miettiä, mitä tällä blogilla tekee. Meillähän on nyt kuitenkin 2 lasta joiden elämää "pitäisi" pystyä kuvaamaan. Alunperinhän tämä blogi oli pelkästään Viljon. Entä sitten kun Viljo kasvaa, onko tämä kuitenkaan sitten enää hänen mielestään kivaa?
Onko kuitenkaan mitään järkeä tällä päivitystahdilla pitää blogia ylipäätään, vaikka täällä kaikki "kätevästi" tallessa onkin? Paljon ihmeteltävää, uuden ihmisen alun ihmettelyn lisäksi.
Viljolla on komia uhma. Siis ei mikään leikki- vaan ihan oikea uhma. Mitään ei saisi kieltää, ja kaikesta tulee itkupotkuraivari, vaikka ei edes olisi mitään syytä... Vähän on äidille väsyttävää, vaikka vauvakin väsyttää, mutta tuollainen "vastarannankiiski" vie vielä viimeisetkin mehut :) Onneksi tämä on ohimenevää, mutta voisinko ystävällisesti saada sellaisen vähän lyhyemmän uhmaiän tälle lapselle???
Onneksi vauva on toistaiseksi ollut tosi kiltti, eikä tosissaan välitä veljen itkupotkuraivareista tuon taivaallista. Eilen äitiä vähän pani hymyilyttämään (toki niin, ettei isompi huomannut) kun toinen vetää ihan ultimate raivaria lattialla ja äiti käy välillä kysymässä "joko halitaan pahamieli pois?" ja pienempi vaan tillittää sylissä äitiä ihan niinkuin ympärillä ei tapahtuisi mitään sen merkillisempää :)
Ilmeisesti pienin painos on aika hyvin suodattunut vatsassa näihin meidän perheen ääniin, koska ei kyllä ole moksiskaan, ennemmin äiti saa kilarit tästä "hulabaloosta" kuin vauva. Tosissaan, parempi niin, tiedä miten valmista kauraa tässä muuten olisi :D
Osaltaan varmasti uuden vauvan tulo on myös laukaissut tuota uhmaa, vaikka sitä olikin alunperin ilmassa jo ennen vauvan tuloa. Raivareita on pakko myös sanoittaa Viljolle, hän kun ei vielä osaa puhua kunnolla, joten ei ymmärrä miksi häntä aina niin kovasti raivostuttaa -eikä myöskään vielä osaa "ultimate" raivarista itse tyyntyä, muuta kuin sen verran, että nostaa kädet pystyyn jolloin saa nostaa syliin. AUTA ARMIAS, jos menet koskemaankin ennenkuin HÄN on antanut siihen "luvan" niin risut ja oksat alta pois... :D
Näin meillä siis harjoitellaan itsehillintää, ihan puolin ja toisin. Siskon kun vielä saisi ymmärtämään, että myös Viljon "älä" tarkoittaa, ettei saa koskea. Hän kun on niin kova halimaan ja suukottamaan, että veljellä palaa hihat, kun hän kerran kieltää... ja sitten taas kun häntä kielletään esim. lyömästä ja repimästä hiuksista ihan sama juttu, ei ymmärrä mukamas ei... :)
Tässä vielä pojat 11pv ikäisenä, huvitti vähän kun kädetkin on samassa asennossa. Äidin mielestä nää ei ole samannäköiset, mut kyllä kieltämättä nää valokuvat kertoo jotain muuta :D
Se mitä tulee päivityksiisi jatkossa, voisin sanoa, että jos et ihan kokonaan päätä lopettaa tänne kirjoittamista, niin voithan aina kun aikaa on ja tulee tunne että tahtoisi jotakin asioita purkaa..niin käydä kirjailemassa. Omasta puolestani voin sanoa, että en odota edes kerta/viikossa päivitystä, sillä tuntuu siellä olevan nyt uhmakkaan Viljonkin kanssa tekemistä.
Voimia sinne helteen keskellä, täällä on äippä kilareiden partaalla tuon tuosta ja vain tämän tukahduttavan helteen vuoksi. Asiaa ei auta se, että lapsi tuntuu valittavan tulevia poskihampaitaan ja saa asian näyttämään että huutaa "tyhjästä".
Oikein mukavaa loppu kesää koko perheellenne!!!
Minä pidän bblogia paljon myös päiväkirjaksi itselleni. Eihän päivittämistahdilla ole merkitystä, vain se mitä jaksaa.